Viime vuoden kuvakortti
Uuden kameran muistikorttia ja uutta tämän joulun valokuvakorttia odotellessani panen tähän näytille viime vuoden jouluhämyisen näpsyni, jonka lähetin ystävilleni sähköpostitse tervehdyksenä.
Kuva on teknisesti kehnohko, vanhalla kameralla, vaikka sommitelma lienee harmoninen. Tämä blogi onkin kuvakirja erään harrastelijakuvaajan taidon kehittymisestä. Saa neuvoa jos joku osaava tänne eksyy! Oikeastaan toivon, että saan ohjeita siinä, missä kuva on teknisesti pielessä! Kiitän etukäteen, jos joku viitsii uhrata aikaansa.
posted by Iines @ 7:17 ip.
7 comments
7 Comments:
Oiva ja tunnelmallinen kuva. Pelkistä ylisanoista ei kuitenkaan opi mitään, joten:
Tuossa pisti silmään pienehkö kallistus oikealle. Lähtevät nuo posliiniesineet kohta valumaan, jos kukaan ei sitä estä. Heh.
En ole itse kovin kummoinen kuvaaja, mutta sehän ei minua hidasta. Oma yritykseni joulukortiksi kärsii juurikin samasta ongelmasta. Muokata täytyi, mutta oleellinen jäi huomaamatta. Nyt se pistää kovastikin silmään. Siksi kai tuossa sinunkin kuvassasi siihen kiinnitin huomiota.
Blogin hallinnoija on poistanut tämän kommentin.
Olet oikeassa, aleksi!
Mietin tuota kallistusta, sillä se johtui huonosta kuvausasennosta. Juuri edessä oli vanha arkku, jonka päällä lamppu. Kiersin itseni kenoon kun näppäilin ja tuloksena vino kuva. Kannattaa siis aina kuvata hyvässä asennossa.
Pieni taka-ajatus tuossa vinoudessa on, hätävaraselitys: vinous voisi olla harkittua, ettei kuva jakautuisi lokeroihin liian symmetrisesti..
Mutta, kiitos palautteestasi, olen samaa mieltä, vinous häiritsee ja silmä vaatii tähän suoria linjoja.
Omat silmäni nauttivat vinouksista ja epäsuoruuksista. Eli en kuulu siihen koulukuntaan, jonka mielestä ovi pitää olla keskellä kuvaa.
Enkä kuvan mainittua kallistumaakaan tiedostanut, ennen kuin siitä luin. Minä tiedostin lämpimän tunnelman ja esteettisen viehättävyyden.
t: -C-
Ah, no niin, kahtalaista kantaa.
Tämähän käy kiinnostavaksi.
Kohteen keskittäminen ja horisontin vinous eivät ole mielestäni sama asia.
Olen niin tuskaisen kiinnostunut symmetriasta ja säännöllisistä muodoista, että silmäni eivät näe kauneutta kallistuksissa. Ellei sitten sillä todella saada kuvaan tuotua lisää ideaa. Tässä ei saada.
Saattaa olla että tapanani on ylianalysoida, ja etsiä virheitä pilkkuun asti, mutta palautettahan täällä pyydettiin.
Seisoin kuvatessani selkä mutkalla, kun väistin vanhaa arkkupöytää jota en voinut siirtää. Se kyllä heijastui tuohon kallistukseen, joka tuli vahingossa. Tavoitteeni oli saada tuo piirongin syvennys keskelle kuvaa.
Taipumusta symmetrian tavoitteluun minullakin on, joskaan en edusta linjaa "ovi keskelle kuvaa". Ja vinoudessa on kyllä särmää. Ehkä se vinous ei tässä rauhallisessa jouluasetelmassa ollut paikallaan.
Lähetä kommentti
<< Home