Aarteita
Vaihteeksi pari sisäkuvaa huushollin aarteista. Isompi maljakko on muisto Salli-tädistä, jolta keräsin yli 200 murresanaa. Salli oli tätini miehen sisko, jonka omaisuus huutokaupattiin, ja sieltä maljakko on peräisin. Pikku maljakko on silloisen opetusministerin Olli-Pekka Heinosen vanhempien jäämistön huutokaupasta Eurajoelta. Molemmat maljakot kaipaavat nähtävästi pesua.
Kuva piirongin aarrelaatikosta:
1 = 9 kpl LP-levyjä venäläistä kansanmusiikkia, kansiossa
2 = venäläinen pahvirasia vuodelta 1952
3 = kiiltokuvia
4 = lehtileikkeitä, joissa kuvia kotiseudultani entisaikaan
5 = eloni alkutaival kuvin ja sanoin; strategiset syntymämitat 2,7/49
6 = eloni myöhempi taival kuvin
7 = säilytetyt kortit, mm. äitienpäiväkortit ja oppilailta saadut
13 Comments:
Kauniita ovat jos tyyli on mieleinen=)
Mutta... tavaroiden keruu on meiltä loppu, sen päätin muuton yhteydessä!!!!
Tyyli on mieleinen, siis tuollainen vanhojen tavaroiden aito ja tumma tyyli. En oikein ole tämän vaalean Ikea-lastulevytyylin ystävä.
Tuo Eloni alkutaival hiukan minua kirpaisee. Olen pesueemme kolmas lapsi ja minusta sitä ei enää tehty. Kahdesta ensimmäisetä kyllä. En toki ole ainoa vaille jäänyt, koska meitä on kuusi sisarusta. Nyyh!
Kauniita esineitä!
Minulla on vain yksi sisko, ja molemmat saimme oman kirjan. Kirjat ovat melkein kauttaaltaan isän täyttämiä, ja sanottava ja tarkastelun kohteet ovat siksi varmaan vähän poikkeavia normaaleista äitien merkinnöistä. I
Äidin käsialalla on kirjoitettu kaksi ensimmäistä sanaani: kukka, pallo. Perään on lisätty isän käsialalla seuraavat sanani: haittumaroosaa, bismairoosaa, slattua tokatai ismairoosaa, iso vaiski otsiko, pikku vaiski kutsiko, ällikästä mullikka, mullikasta gullikka j.n.e. Mahtoi isällä olla hauskaa, kun opetti minulle tuon lorun. Äiti lienee nyrpistänyt hieman nenäänsä, koska perään on kirjoittanut, että X (iines) on pelle!
Venäläistä? Oliko perheesi kommunismin kannattajia, vai oliko se vain "ajankuvaa"?
Maljakot voisit heittää mäkeen, muut säästää. :)
Onko ylempi rinnanmitta ja alempi vyötärönmitta? Kippo on kiva.
Isäni oli upseeri ja sotilasarvonsa mukaisesti periaatteellinen porvari, henkeen ja vereen, että se siitä perheen taustasta.
Itse olen aina pitänyt eri maiden kansanmusiikista, erikoisesti venäläisestä, kuten venäläisestä kirjallisuudestakin. Tuo LP-levykokoelma, samoin kuin venäläinen vanha kukkakoristeinen pahvikotelo, ovat arvokkaita löytöjä vanhain tavarain myymälöistä ja kirpputorilta. Pahvikotelon taukseen on kirjoitettuna venäjänkielellä muutama lause ja vuosiluku, mikä lisää sen merkittävyyttä.
Samalla rahalla saisi kokoelman uusia cd-levyjä, mutta eiväthän ne ole yhtä arvokkaita kuin nuo balalaikka- ja muiden orkesterien, kuorojen ja solistien esittämät vanhat klassikkolaulut, venäläisen kansanmusiikin ja klassisen musiikin parhaat helmet.
Maljakkojen arvo on suurempi kuin uusien Ikea-maljakoitten, joten silläkään perusteella niitä ei kannata mäkeen nakata. Rahallinen arvo on kuitenkin toisarvoinen, ja tärkeintä on tunne ja patina, joka näissä esineissä on. Niiden kautta saavuttaa henkäyksen ikuista. Ja kun tuntee vanhan esineen tarinan, se on pala kulttuurihistoriaa, jota viisas ei viskaa mäkeen.
Mikä kippo? Maljakko ei ole kippo, eikä pahvirasiakaan.
Molemmat kipot ovat kuvauksellisesti kivoja. Johtunee valaistuksesta. Minulla ei tietenkään ole niihin henkilökohtaista suhdetta.
Ilta-aurinko kultaa kipot.
... samoin muistot!
Missä Iins luurailet, pidätkö syyslomaa?
Kyllä luurailen ihan tässä, viikonlopulla oli puuhaa niin paljon, etten ehtinyt edes kuvaamaan. Pikkaisen flunssakin pakkaa päälle, että on veto pois. Mutta kyllä se siitä.. :) Blogejakaan en ole ehtinyt paljoa katsoa, mutta korjaan tilanteen, jahka piristyn.
Lähetä kommentti
<< Home