Niin, tämä pupujussukka oli varmaan matkalla ruokailemaan läheiselle rypsiniitylle, jota olin menossa kuvamaan valtavien horsmakasvustojen takaa.. Kaunis maisema ja tämä suloinen pupu siinä ruhjoutuneena.
Kun sitä jalkaa hiukan nostaisi kaasulta! Tässä kohden on muuten 50 kilometrin nopeusrajoitus..
En minä tässä haluakaan sanoa, että kuolema on se ruma asia.
Asvaltti, jolla peitämme kaiken, on ruma. Tekniikka on rumaa. Yhä turvallisemmiksi käyvät autot ovat rumia.
Laaksot ja kukkulat ovat kauniita. Käsin kaivosta nostettu vesi on raikasta eikä tarvitse klooria. Jalankulku polulla on lempeää.
Rumat asiat vievät elintilaa eläinlajeilta ja heikoilta ihmisiltä, kuten vanhuksilta ja vammaisilta ja lapsilta. Vahvat ja "terveet" jäävät porskuttamaan tekniikkansa ja turbojensa keskelle. Yhä rumempaa.
Kuvassahan on asvaltti pääosassa, pupujussi alhaalla sivussa. Ihmisille sallittu valkoinen viiva ylinnä.
Sitä paitsi, vaikkei eläin tiedä kuolevansa, se tuntee ruumiillista kipua. Tästä pupusta oli kuvaan otettu mukaan se ehjä puoli. Keskivartalo oli nahatonta verimassaa, takajalan luut törröttivät poikkinaisina ja alatassut roikkuivat nahansuikaleiden varassa. Edessä oli asvalttikuopassa vielä verilammikko. Koko vatsa ja selkä oli kiertynyt irti paljaaksi turkista kuvan rajaan asti, korvista oli valunut verta ja silmät ovat myös veren täyttämät. Tämän se on kokenut ja tuntenut kehossaan.
Kuolema ei ole sinänsä rumaa mutta välinpitämättömyys, piittaamattomuus, tunteettomuus, itsekkyys ja ahneus on. Tässä on mukana myös uhri. Ihmisten uhri.
Jokaisella on varmaan näkemyksensä tästä kuvasta. Minulle rumaa tässä kuvassa on kuollut pupu, toiselle se voi olla asfaltti, jollekin se että tämä kuva on edes otettu, jollekin kuvassa näkyvä valkoinen viiva...
Noinhan se menee, kuvi. Jokainen näkee eri asioita omalla tavallaan.
Kyllä minuakin itketti kun ensin menin pupun ohi. Vasta paluumatkalla pystyin ottamaan siitä kuvan. Kuitenkin siinä pupussa oli järkytyksestä huolimatta jotain kaunista.
9 Comments:
:( Niin rumaa... Kukapa tuolla tapaa haluaisi kuolla :(
Niin, tämä pupujussukka oli varmaan matkalla ruokailemaan läheiselle rypsiniitylle, jota olin menossa kuvamaan valtavien horsmakasvustojen takaa.. Kaunis maisema ja tämä suloinen pupu siinä ruhjoutuneena.
Kun sitä jalkaa hiukan nostaisi kaasulta! Tässä kohden on muuten 50 kilometrin nopeusrajoitus..
Eläin ei tiedä kuolevansa.
Anonyymi!
En minä tässä haluakaan sanoa, että kuolema on se ruma asia.
Asvaltti, jolla peitämme kaiken, on ruma. Tekniikka on rumaa. Yhä turvallisemmiksi käyvät autot ovat rumia.
Laaksot ja kukkulat ovat kauniita. Käsin kaivosta nostettu vesi on raikasta eikä tarvitse klooria. Jalankulku polulla on lempeää.
Rumat asiat vievät elintilaa eläinlajeilta ja heikoilta ihmisiltä, kuten vanhuksilta ja vammaisilta ja lapsilta. Vahvat ja "terveet" jäävät porskuttamaan tekniikkansa ja turbojensa keskelle. Yhä rumempaa.
Pst vielä!
Kuvassahan on asvaltti pääosassa, pupujussi alhaalla sivussa. Ihmisille sallittu valkoinen viiva ylinnä.
Sitä paitsi, vaikkei eläin tiedä kuolevansa, se tuntee ruumiillista kipua. Tästä pupusta oli kuvaan otettu mukaan se ehjä puoli. Keskivartalo oli nahatonta verimassaa, takajalan luut törröttivät poikkinaisina ja alatassut roikkuivat nahansuikaleiden varassa. Edessä oli asvalttikuopassa vielä verilammikko. Koko vatsa ja selkä oli kiertynyt irti paljaaksi turkista kuvan rajaan asti, korvista oli valunut verta ja silmät ovat myös veren täyttämät. Tämän se on kokenut ja tuntenut kehossaan.
Kuolema ei ole sinänsä rumaa mutta välinpitämättömyys, piittaamattomuus, tunteettomuus, itsekkyys ja ahneus on. Tässä on mukana myös uhri. Ihmisten uhri.
Jokaisella on varmaan näkemyksensä tästä kuvasta. Minulle rumaa tässä kuvassa on kuollut pupu, toiselle se voi olla asfaltti, jollekin se että tämä kuva on edes otettu, jollekin kuvassa näkyvä valkoinen viiva...
Noinhan se menee, kuvi. Jokainen näkee eri asioita omalla tavallaan.
Kyllä minuakin itketti kun ensin menin pupun ohi. Vasta paluumatkalla pystyin ottamaan siitä kuvan. Kuitenkin siinä pupussa oli järkytyksestä huolimatta jotain kaunista.
- iines
Pupun on nyt hyvä olla (näin haluan uskoa), vaikka kamalalla tapaa poistui... KOHTALO?
Lähetä kommentti
<< Home