No enpä voi sanoa, että olisit olennaisesti ulkonäöltäsi muuttunut. Kun vielä heittäisi ne isot ruskeat kakkulat naamaan, niin yksiyhteen menisi. Taisit olla hiljainen lapsi, vai tuliko ääntämysvika vasta vanhempana.
Ruoskako? Siis sarjassamme omituista hotashuumoria jälleen kerran..
Ihmettelen kyllä kauheasti, mikä hely ranteessani on. Yleensä olin aika järkevästi ja suht. vaatimattomasti pyntätty, vailla koruja tai röyhelöitä. Kuva on harvinainen poikkeus krumeluureineen.
Vakava ilmeeni johtuu kuvaustilanteesta, jonka muistan! Se on eka käynti virallisella valokuvaajalla, ujostuttava tilanne, ja kuvaaja asetteli meitä siskon kanssa lampaantaljalla vuoratulle tuolille istumaan. Kuvaamossa oli lisäksi valtava musta leikkikoira, jota himoitsin, mutten uskaltanut pyytää. Sisko näpräsi sitä ja minä kadehdin. Tuossa on ehkä pysäytettynä juuri se pelokas ja hieman kadehtiva ilme.
Tuohis-Kale odotaa, että käyt katsomassa kuvaani, ennen kuin hän kehtaa sanoa mitään. Istun siinä serkkulikan kanssa pöydällä lampaantaljalla, vaikkei hullumpi sitä heti huomaa.
Söpöjä vakavia lapsukaisia noissa linkeissä, kannattaa käydä tsekkaamassa. Herään ihmettelemään sitä vakavuutta. Löytyyköhän tähän meemiin yhtään naurusuuta, vai onko lapsi luonnnostaan aina totinen?
Onpa runollinen kuva. Minua pienenä voi ihailla täällä:
http://keksi.blogspot.com/2006/12/tonttuilua.html
On kummallista katsoa itseään lapsena ja vauvana, varsinkin kun ei ole minkäänlaista muistikuvaa kuvien ottohetkestä.
Ja kiinnostavaa on katsella kaikenlaisia perhekuvia; ajat muuttuvat niin nopeasti! Kuvien määrä alkaa tosin olla monumentaalista tasoa, kun digikameran ansiosta voi räpsiä ylenpalttisesti. Jää paljon tarkemmat taltiot, kuin hämärät lapsuuden kuvat.
kiva aihe, lapsuuskuvat... tässä on kuva minusta -50-luvulla, reilun vuoden ikäisenä, ei aivan vakava, vaan ehkä vähän yllättynyt, kuten usein nykyisinkin: http://aurinkoon.vuodatus.net/blog/173754#comments.
24 Comments:
... ja vielä rannerengaskin.
Hehee, rupesin itsekin katsomaan, onko minulla roska kädessä, mutta kyllä se joku hely on.. :)
No enpä voi sanoa, että olisit olennaisesti ulkonäöltäsi muuttunut. Kun vielä heittäisi ne isot ruskeat kakkulat naamaan, niin yksiyhteen menisi. Taisit olla hiljainen lapsi, vai tuliko ääntämysvika vasta vanhempana.
:D
Onkos toivoa nähdä pikku-Hotasta? Antaisin mielelläni arvioni sinne kuvablogiisi..
Hauska meemin aihe! Löysin vain 1-vuotiskuvani, mutta kai se käy... Kuva on oman kuvablogini Jalokuvien puolella.
Roskako? Ei, vaan ruoska.
Ruoskako? Siis sarjassamme omituista hotashuumoria jälleen kerran..
Ihmettelen kyllä kauheasti, mikä hely ranteessani on. Yleensä olin aika järkevästi ja suht. vaatimattomasti pyntätty, vailla koruja tai röyhelöitä. Kuva on harvinainen poikkeus krumeluureineen.
Vakava ilmeeni johtuu kuvaustilanteesta, jonka muistan! Se on eka käynti virallisella valokuvaajalla, ujostuttava tilanne, ja kuvaaja asetteli meitä siskon kanssa lampaantaljalla vuoratulle tuolille istumaan. Kuvaamossa oli lisäksi valtava musta leikkikoira, jota himoitsin, mutten uskaltanut pyytää. Sisko näpräsi sitä ja minä kadehdin. Tuossa on ehkä pysäytettynä juuri se pelokas ja hieman kadehtiva ilme.
Tuohis-Kale odotaa, että käyt katsomassa kuvaani, ennen kuin hän kehtaa sanoa mitään. Istun siinä serkkulikan kanssa pöydällä lampaantaljalla, vaikkei hullumpi sitä heti huomaa.
Saako olla ilman rusetteja,no,vaikka ei saisikaan,niin olen mukana.Kuva minusta 3-vuotiaana blogillani,otettu Kauhavalla enoni häissä,kuuleman mukaan!
http://penalandia.vuodatus.net/blog/337179
Söpöjä vakavia lapsukaisia noissa linkeissä, kannattaa käydä tsekkaamassa. Herään ihmettelemään sitä vakavuutta. Löytyyköhän tähän meemiin yhtään naurusuuta, vai onko lapsi luonnnostaan aina totinen?
Onpa runollinen kuva. Minua pienenä voi ihailla täällä:
http://keksi.blogspot.com/2006/12/tonttuilua.html
On kummallista katsoa itseään lapsena ja vauvana, varsinkin kun ei ole minkäänlaista muistikuvaa kuvien ottohetkestä.
Ja kiinnostavaa on katsella kaikenlaisia perhekuvia; ajat muuttuvat niin nopeasti!
Kuvien määrä alkaa tosin olla monumentaalista tasoa, kun digikameran ansiosta voi räpsiä ylenpalttisesti. Jää paljon tarkemmat taltiot, kuin hämärät lapsuuden kuvat.
Ai, tuli mieleen, pitääkin laittaa ihan sinua varten yksi hymykuvakin!
Valitsin tuon tonttukuvan ajankohtaisuuden vuoksi.
Hymyilevä!
http://keksinmuruja.blogspot.com/2006/12/min-pienen.html
Kylläpäs saa alvariinsa juosta nurkan taakse hihittämään.
K. Hotanen
Vallan ihania kaikki tähän mennessä julkistetut omakuvat! Jos niitä tulee enemmän, kokoan linkit listaksi.
hihi
ittelles.
kiva aihe, lapsuuskuvat...
tässä on
kuva minusta -50-luvulla, reilun vuoden ikäisenä, ei aivan vakava, vaan ehkä vähän yllättynyt, kuten usein nykyisinkin:
http://aurinkoon.vuodatus.net/blog/173754#comments.
kelpaako galleriaan?
Tämä olikin hyvä aihe, nyt on multakin meemin jatke julkaistuna... :-)
Hyvää ittepäisyyspäivää kaikille!
Kylläpä sitä ollaan hienona ja vakavikkona.
Minäkin laitoin kuvani esille Perhealbumin aarteisiin eli tänne
http://perhealbuminaarteita.blogspot.com/2006/12/min-2-vuotta-meemi.html
Minä olen mukana ruutuhameni kanssa, kaksivuotiskuva en löytänyt vaan tällaisen vähän vaille!
Kuva löytyy:
http://saturation.vuodatus.net/blog/339454
Tämäpä oli kiva ajatus. Tuli peräti hieman muisteltua lapsuusaikaa muutenkin. Laitoin omakuvaa myös näytille.
http://lasse.vuodatus.net/blog/339851
Petjasta ei ole kuvia lapsena, sillä Petja oli syntyessään liki 30-vuotias.
Lähetä kommentti
<< Home