Rakkain kipsipatsaani
Ulkokuvia odotellessa julkistan kuvan rakkaimmasta kipsipäästäni. Keräilen kipsipäitä ja muitakin pikkupatsaita, tosin laiskanpuoleisesti, mutta kaiken aikaa.
Tämä surumielistä tyttöä esittävä patsas on joko venäläinen tai ranskalainen, ja sisareni konservaattoriystävä Saksassa on paikkaillut siitä hyvin kevyesti pahimmat värikulumat. Suurin osa kolhuista jätettiin näkyviin. Huusin patsaan joskus 1980-luvulla varsinaissuomalaisen kartanon huutokaupasta, ja mieltäni kutkuttaa sen historia, josta en tiedä mitään. Kipsipatsaiden arvo lienee toissijainen, ja se on lähinnä tunnearvo, jonka omistaja patsaalle antaa.
posted by Iines @ 11:09 ap.
30 comments
30 Comments:
En ole mikään kipipäiden kerääjä enkä muutenkaan mikään "antikvariaatti"=), mutta tämä on kaunis ja kuvakin on hyvin onnistunut. Tausta sopii siihen erinomaisesti.
Tässä sinulle pikaiset ohjeet ilotulituskuvausta varten.
Kamerana järkkäri ja jalusta ehdottomasti mukaan. Laita otona kameran asetukset valmiiksi eli; manuaalikuvaus asetukset, aukko 11 tai 16, ASA 100, tarkennus valmiiksi äärettömään. Suuntaa kamera valmiiksi sinne missä raketin luultavammin aukeavat ja paina pidälaukaisinta pohjassa niin kauan kuin raketit ovat näkyvissä ei ole laisinkaan pahasta vaikka saisit samaan ruutuun useammankin raketin. Katso näytöltä naäyttääkö hyvältä ja jatka harjoituksia.
Kiitos, Kootee ohjeista, sillä juuri mietinkin, miten kannattaa harjoitella. Vain yhtä en ensi lukemalla ymmärrä, eli se on tuo tarkennus äärettömään.. Voisiko tätä mahdollisesti sanoa jotenkin muuten, eli mitä pitää asettaa ja mihin? Pst koeta kestää... :)
Äärettömän merkki on se 8 kyljellään!
Katsos, kun olet säätänyt rungon ja objektiivin manuaaliasentoon niin tarkennuskin pitää tehdä käsisäädöllä eli siitä sisimmästä säätörenkaasta kiertämällä. Harjoittele nyt ennen vuodenvaihdetta noita säätöjä.
...vielä. Laitoin blogilleni yhden sellaisen kuvan jossa on useampi paukku samassa kuvassa. Niiden kyllä pitää tulla melko lyhyessä ajassa jottei valotusaika mene liian pitkäksi, mutta järjestetyssä tulituksessahan niitä tuleekin ssrjoissa. Tämä oli sellainen rautakaupan myyntiesittely joten ne tulivat miten sattui, mutta tähän onnistuin saamaan useamman.
Tässä valotusaika oli jotain 10-15 sekkaa!
Takkar & pokkar, tekemistä on noissa säädöissä, luulen että jos nuo saisin, jotain harjoitelmaa voisi syntyäkin. Koetan asettaa ne valmiiksi ja harjoittelen hiemen sihtaamista.
Kiitos Iinekselle menneestä vuodesta, erityisesti kommenteista blogillani.
Sinulle samat sanat kuin HaloEfektillekin, ilman teitä minulla ei olisi blogia. Taisit olla ensimmäinen joka minua patisti tekemään sen eläkepäivien ratoksi=D
Ah, Kootee, kiitos itsellesi kaikesta tuesta ja arvokkaista vinkeistä sekä yleensäkin hienosta suhtautumisesta tällaisen tekniikkatumpelon kysymyksiin ja virityksiin. Sinun valoisa maailmankatsomuksesi ja tapasi suhtautua ihmisiin heijastuu kaiken alta. :)
Tahtoisin kyllä kiittää kaikkia muitakin kuvia arvioineita tässä yhteydessä, vaikka uudenvuoden kuvat ovat vielä ottamatta. Aleksia muistan kaiholla, koska hän sanoi sumeilemattta terävän mutta asiallisen arvionsa, ja antoi aina myös rakennusaineksia lisäopiskelua varten. A-k.h:ta muistan tässä yhteydessä erityisellä lämmöllä, koska hän oli blogini ensimmäinen kommentoija ja antoi alussa kovasti myönteistä tukea, jota silloin tarvitsin. Nythän tämä rakas Hotasemme on tiukentanut otettaan ja lähes hylännyt kuvablogini, koska olen hänen mielestään taantunut, mutta kiitokset silti hänellekin, jos sattuu huomaamaan.
Ja kaikille muille, ketään unohtamatta. Jokainen kommentti on tallessa ja selailen niitä silloin tällöin.
Ihana kuva, surumielinen mutta kaunis
Asiahan oli niin, että minusta sinulla oli näkemystä ja kun kaikki tikuttivat sinua tekniikalla, niin yritin olla lempeä. Muistan kun kirjoitin, että otat ihan näyttelykelpoisia kuvia.Tosin itsehän niitä tekniikan alkeistietoja kerjäsit. En kyllä ymmärrä miksi. Nehän opittiin ennen jo lainassa olevalle laatikkokameralla lastenleirillä. Sinä raukka olet tietysti joutunut opettelemaan kaiken viimeisen päälle olevilla vehkeillä. Ja onhan siinä lukemansa ymmärtämisessäkin niksinsä. Muistan aina kun kehitin ensimmäisen filmini. Se oli noituutta.
Niin, piti vielä sanomani, että ihana kuva, surumielinen mutta kaunis, se koululaiskuvasi, mutta sen on ottanut joku muu, joten kehut sinne. Olen muuten uskollisesti säilyttänyt äitisi lottakuvaa blogikäyttöä varten.
Kiitos Kirsi, kun patsas on tuota luokkaa, on kuvakin nätti. :)
Se minun koululaiskuvani on otettu isän laatikkokameralla, mutta en kyllä muista kuka, kun se on jouluisesta ryhmäkuvasta, jossa istutaan kaikki sohvalla.
A-k.h., muistatn parhaiten ne ensi kommenttisi, joissa kehuit kuviani, paljon ennen kuin muut edes hoksasivat blogiani.
Sellaista on elämä.
Hassua, että a-k.h. käytät noita sanoja, kun muutenkin saan teikäläisestä jonkinlaisen Juha Watt Vainio -mielikuvan.
Kooteelle, jos juhlahumultaan huomaa tiedoksi, että kamera on viritetty hänen antamillaan ohjeilla, eli manuaalinen tila, aukko 11 ja iso-herkkyys 100. Tuota kahdeksikkoa kyljellään en kamerassani näe, mutta onkohan nyt niin että että tarkennuksen ääretön tarkoittaa objektiivin veivaamista lähi- vai kaukoasentoon? Ääretön kai loogisesti ajatellen on kaukana..
Aivan oikein oivallettu=)
Valitettavasti näyttää tulevan huono keli kuvaamista aatellen!
Hyvää Uutta Vuotta!
Hiljaa vaeltaen tahdon sinne ehtiä,
missä ilmesty ei joutavia lehtiä,
Tuohenmaa ei kuvaa eikä iines selosta.
Mä nautin hiljaiselosta.
Mä taas sanon, että sanot vaan
nautit kuitenkin näist' virtuaalin herkuist'.
Kun kerran täällä kuljeksii ja merkkejänsä jättää,
niin silloin mikään tuskin mättää,
ei kuvat Kalevin, ei sanat iineksen
muuten oisit kätköis Savon metsäin siimeksen.
tap,tap,tap....aploodeja
Kierrän kuin koira ja kusasen kulmille. Tip, tip, tap.
Niin siinä kävi, että Viivi on sitten lopun elämäänsä paukkuarka.
Käytiin kuudenmaissa ulkona ja yritin kiertää rauhallisempia kulmia niin eikös tuossa aseman parkkipaikalla jotkut torvet paukauttaneen sellaisen superes ison paukun ja lähtivät autolla kiireesti karkuun. (omatekoinen?) Viivi säikähti sitä ja sen jälkeen ei ulkoilua voinut jatkaa ja on ollut kotona joko kylppärissä tai sylissä. Saas nähdä miten saan sen seuraavan kerrn ulos? Että näin!!=(
Täällä sataa vettä joten saas nähdä saanko minä uusia kuvia?
Voi Viivi-rukkaa! Paukkuarkuus on koiralle kurja juttu, samoin isäntäväelle, koska se estää normaalin uudesta vuodesta nauttimisen. Siihen ei vissiin välttämättä aina vaikuta se, osuuko lähelle paukkua. Tyttären Panda-koira nimittäin on kulkenut aivan paukkujen vierestä eikä ole moksiskaan. Molemmat omat koirani taas olivat paukkuarkoja, ja Ruben nyt vielä aivan paniikkiin asti, kun ei mennyt ulos edes pissille, vaan laski alleen olohuoneen matolle ja huohotti kuolaten aamun pikkutunneille asti.
Rakettikuvista ei tullut mitään, sillä täällä oli niin sankka sumu ja kosteaa että raketit eivät oikein edes palaneet, vaan katosivat sumuun sähisten ja sammuen, joten kamera ei edes toiminut, kun koetin näpsiä, laukaisin ei ottanut kuvaa, koska asetukset olivat ilmeisesti kirkasta raketin valoa varten, ja olisi kai pitänyt kuvata melkein raketin alla. Kuvasin omalla pihalla, jossa oli porukkaa, mutta kamera ei siis ehtinyt raketin perään, vaan kaikki kuvat olivat lähes mustia, ja joissain oli pieniä valopilkkuja. Mutta eipä se mitään, ainahan kuvattavaa maailmasta löytyy. :)
Kamera jalustalle, käsisäädölle ja aukko auki auto focuksena. Jos ei ole jalustaa, niin kamera tiukasti otsaa vasten. Kaikissa kameroissa ei ehkä ole aikavalotusmekanismia, mutta sitten täytyy pelata aukon ja sulkimen esivalinnoilla tai panna kamera manuaalille, mikä tarkoittaa sitä, että säädät itse aukon ja ajan. Pelkästään räpsimällä ei ilotulituskuvia oikein saa.Joissakin idioottivarmoissa kameroissa on jopa FIREWORKS-asetus ilotulituskuvausta varten. Ettei löytyis sultakin?
Iines, Siinä uudessa Canonissa varmaan on tuo KH;n mainitsema ominaisuus. No, nyt sinulla on vuosi aikaa harjoitella=)
Tuo aikavalotus hommaa kannatta harjoitella. Esimerkiksi niissä Kellokosken Ruukin kuvissa valotus aika oli n. 25 sekkaa.
ii-ii-iines
Niissä kooteen kellokoskikuvissa on aukko ollut varmankin 16 tai 11 ja aika 25 sekuntia. Kannattaa ns. haarukoida erilaisilla ajoilla ja aukoilla ja katsoa mikä miellyttää. Voi jopa vähän konstailla, vaikka se konstailu taitaa nykyään olla enemmän tuolla kuvankäsittelypuolella.
Vieläkin on niitä, jotka vannovat vanhan tekniikan nimeen. Vannomatta paras, mutta kyllä minusta on minkä tahansa pitemmän reissun jälkeen mukava saada tunnin kehitysajan jälkeen kuvia kouraani. Sen takia olen pitänyt myös filmikameraa mukanani.
No ihan vaan tiedoksi, että enhän minä niitä kuvia räiskinyt summamutikassa ja sitten valittanut päälle kun ei onnistunut. Ihan niin tyhmä en ole. Pitääköhän perustaa se Iineksen kukkulat -blogi, ettei a-k.h. aina mollaa meikäläistä?(Luulen kyllä, että räiskimistekniikalla edes yksi olisi voinut onnistuakin.)
Ei, vaan minullahan nimenomaan olivat manuaaliset säädöt käytössä, ohjeenmukainen aukko valittuna, eli 11 ja vaihdoin sen sitten 16:een, ja tarkennus oli äärettömään ja iso-herkkyys oli 100. Näillä virityksillä laukaisin ei suostunut napsahtamaan eli ottamaan kuvaa, koska etsin ei löytänyt tarpeeksi kirkasta kohdetta - näin tulkitsen. Tästä on kyse.
Siis PowerShotissahan näyttää olevan ilotulitussäätö valmisohjelmana... Kiitos vaan tiedosta. ;) Halusin kuitenkin harjoitella järkkärillä.
Huomenta! Älä nyt heti hermostu.Neuvoa KH;ltakin vain tulee!
Sitä minä vain, että kameran ollessa manuaalisäädöillä ( myös opiska) niin silloin ei pitäisi olla mitään estettä kuvan ottamisella. Ei edes pimeys.
Aikavalotus eli ns. B asento pitää opiskan sulkijaa auki niin kauan kuin laukaisijaa pitää alhaalla. Koikeileppas.
Siinä uudessa
Canonissa ei luultavasti ole manuaalisäätöjä lainkaan, en ole kylläään varma
No kun tuntuu, että tulee ohjeita, jotka on jo kertaalleen saanut ja joita on noudattanut.. :)
On siinä uudessakin Canonissa manuaalisäätöjä, mutta pääpaino on nyt ollut tuon järkkärin säätöjen opettelu.
Kyllä se kamera siis oli manuaalisäädöillä (M), aukko 11 ja 16, tarkennus äärettömään ja jalustalla. Silti se ei suostunut laukaisemaan kuvaa raketista, joka ei siis näkynyt sumun takia vissiin tarpeeksi voimakkaana. Kun käänsin kuvan kuuhun, joka kumotti hiuka sumun keskeltä, kuva laukesi, mutta kovin musta, jossa kuu erottui himmeänä.
No eipä tämä mitään, ohdakkeinen on tekniikkatumpelon tie.
Vielä YKSI ohje. Tutkaileppas manuaalista tuota aikavalotusohjetta.
Kokeile saatko jossain asennossa pysymään sulkimen auki niinkauan kuin painat laukaisinta.
Juu, testaan kyllä, kiitti vinkistä.
Olen nyt hieman tuskaillut sen laukaisunäppäimen kanssa ja miettinyt, onko siinä jokin vika, kun se ei läheskään aina "ota", vaan näytössä vilkkuu jokin. Ja kun tarkkaan katsoin, siellä juoksi numerosarja, vaikken koskenutkaan kameraan. Välillä sitten taas ottaa, eli kai se vika on siinä, etten ole osannut opiskella käsikirjaa omin päin kunnolla. Täytyy vissiin merkitä lukujärjestykseen päivittäinen kameratekniikan oppitunnin paikka.
Kaunis ja luonnollisen näköinen kipsipää!
Niin onkin, ihan mitä tahansa kipsipatsasta en kelpuutakaan kokoelmiini. Tässä miellytti patsaan henki ja minua todella kiusaa, etten tiedä onko patsas venäläinen vai ranskalainen.
Lähetä kommentti
<< Home