Valokuvatorstai: Tarina
Tarina maaseudun rakentamiskulttuurista. Valtaisa vanha kartanon pelto nousee täyteen vieri viereen rakennettuja puutaloja, koska suomalaiset tahtovat asua omakotitaloissa. Vanhat rakennukset jätetään oman onnensa nojaan, vaikka niillä olisi pitkä historia kerrottavanaan.Kuvassa oleva rakennus on viljamakasiini.
posted by Iines @ 3:06 ip.
22 comments
22 Comments:
Kuvissa ei sinänsä mitään vikaa, mutta tarinan aukeaminen on vaikeaa.
No, pitää jotain sanoa, nuo rivarit=(
Tai, oliko se kuvan juju juuri noissa rivareissa, näin epäilen?
No, ehkä voisi ajatella, että tässä olisi tarina maaseudun kehittymisestä, tai rappeutumisesta, miten päin kukin sen arvottaa.
Uusia taloja pykätään vetisille pelloille, kuten takana olevat talot, joita on kymmenittäin toistensa kyljissä, ja joista näytin vain pienen osan vihjeeksi.
Jonkun mielestä tällainen pellolle rakentaminen on edistystä. Vanhan kauniin ja arvokkaan rakennuksen annetaan siinä sivussa rappeutua, vaikka sillä on pitkä tarina.
PS Taidan liittää alle vielä yhden kuvan niistä tuon kartanon (kuvassa kartanon makasiini) maille pykätyistä taloista.
Monimerkityksinen tarina. Minulle se toi mieleen Inkerinmaan rauniokirkot, kun kävin vilkaisemassa kuviasi siinä vaiheessa, kun niitä oli kolme.
Eipä ajatukseni ihan tuonne pellolle vajonnut=)
Tämän näköistä se on nykyinen kaavoitus.
Alueet ovat joskus kymmenen vuoden päästä kyllä huomattavasti viihtyisemmän näköisiä.
Valokuva on julma väline, sillä voidaan osoittaa helposti epäkohdatkin, mutta varmasti myös eri kuvakulmasta tuostakin alueesta olisi saanut erillaisen käsityksen?
Tarinasta viis, mutta totta on, sen myöntävät valveutuneet arkkitehditkin, että tällaiset valtoimenaan leviävät omakotitalomatot eivät ole mikään maiseman kaunistus. Sosiaalisesti tällainen asumismuoto olisi minulle kauhistus. Kunnallistekniikka on kallista, joten "omakotitalot" lätkitään vieriviereen kuin sianporsaat.
Olisi varmaan noista omakotitaloista saanut toisenlaisenkin kuvan. Otokseni on kuitenkin tarkoituksella tuon linnoitusmaisen makasiinin viereltä otettu, jotta siitä näkyy koko perspektiivi.
Nuo historiallisesti arvokkaat pellot olisi varmaan voitu käyttää toisinkin kuin kaavoittaa postimerkinkokoisiksi omakotitonteiksi. Luulen kuitenkin, että pellon päät jäävät vapaiksi - sellainen muistikuva on. Ja toinen iso vapaa alue on kuvaan nähden selkäni takana, ja kauhulla odotan, koska se kaavoitetaan asuma-alueeksi, jolloin kaupungin henkireikänä oleva avara maisemakokonaisuus tuhoutuu.
Minäkään en suostuisi asumaan noin ahtaasti rakennetulla alueella, vetisellä pellolla, jos uutta taloa olisin rakennuttamassa
Onneksi en ole joutunut asumaan ihan tälläisessa ympäristössä. Eka oma asunto oli rivitaloyhtiö joka oli rakennettu melko tiukkaan ja se riitti.
18 vuotta tuli asuttua 6 perheen rivarissa vahalla omakotialueella siellä viihdyttiin aikamme.
Olen asunut myös Helsingin keskustassa, en sitä koskaan kokenut ahdistavaksi ja nyt pienessä kolmekeroksisessa 12 perheen kerrostalossa, tämä tuntuu hyvältä tässä elämän vaiheessa. Aikansa kutakin.
On se kumma, että pienilläkin maaseutupaikoilla kaavoitetaan 500-800 m2 tontteja, omakotialueille. Jotenkin sen pääkaupunkiseudulla vielä ymmärtää.
Nämä kyseiset tontit ovat aivan keskustan palveluiden äärellä, joten siksi kai alue kaavoitettiin, kun tiedettiin, että ne menevät kaupaksi. Ihmiset täälläpäin haluavat asua lähellä keskustaa, varsinkin pikkukyliltä muuttavat vanhemmat ihmiset.
Sen takia minäkin muutin, palvelujen ääreen!
Niinpä, Kootee, varsin luonnollinen ja hyväksyttävä syy. ;)
Jaa että palvelujen? Minä en ole huomannut pitkään aikaan muuta kuin itsepalvelua ja siitäkin joutuu maksamaan. No, ei maksa vaivaa.
KH, =D ! Onneksi maksa ei vaivaa?
No joo. Meni sinun Blogger-sivullesi, josta piti klikata iineksen kuvat päästäkseen päreesee. Ei ole koskaan moista tehnyt. Katsonpa, miten on laita muiden.
Joo, tekee muille samoin, kun klikkaan kommenttiloorasta. kirpulle ei päästä ollenkaan, vaan heittää minut omiin asetuksiini. Kirjanmerkeistä avautuu oikein. En ole tehnyt muutoksia. Ans näkee miten jatkossa käy. Vuodatukseen menee suoraan.
En ole miettinyt näitä juttuja sen kummemmin. Kai sen näin kuuluu mennä. Kunhan nyt jollain konstilla pääsee toisen tykö. Kirpulla on kai joku kerberos spämmien takia. En kyllä minäkään aina pääse missään ominaisuudessa läpi, mutta ei minulla koskaan ole niin tärkeää asiaa, etteikö sitä voisi jättää sanomatta.
Aika outo nyt tuo Bloggeriin kommentointi. En päässyt Liisankaan blogin tavallisilla Iineksen tunuksillani. Enkä anonyyminakaaan. Otherina pääsin ja oli se aika sohlausta, kun oli sitten vielä tuo kirjainkerberoskin lisärasitteena.
Onkohan vika siinä, että en saa ikkunablogia betasysteemiin millään ilveellä? Sitten beetat eivät hyväksy vanhoja blogimuotoja edes kommentoimaan.
Taidan lopettaa ikkunablogin ja miettiä uutta blogia Vuodatukseen.
Tämä ontuu kovasti tämä Beta. Nytkin poikkesin Google Accountissa. Joskus on kommenttiloora OK, joskus ei. Beta mikä Beta ja ilmainen ohjelma, joten palvelimen ylläpitäjä ei ole vastuussa mistään. Kyllä päreen tekeminen on parantunut, mutta kommentointi on kehnonlaistunut. Tein jossain vaiheessa varoiksi Vuodatus-blogin, mutta en ole käyttänyt sitä. Inhoan tekstissä olevia mainoksia. Blosgpotissa valitin mainosten sisällöstä, koska katsoin, ettei blogini ole mikään treffipalsta. Olin jo bogannut sinne vuoden, kun toveritar iines said, että siirry bloggeriin, jos aiot blagata. Täällä ollaan.
Mitä mainoksia Vuodatuksen blogeissa on? Ei kai mitään? Niitä joku vaan kai panee sinne lisätienestin toivossa.
Vuodatuksessa taas ärsyttää huono visuaalinen ilme. Kaikki pohjat ovat jotenkin sameita tai meikäläiselle liian räikeitä ja kirjavia. En tahdo, että blogin nimilogo + joku valtava pupujussin kuva täyttää puolet ruudusta. Kunpa saisi vaan vaalean pohjan ja siinä vaikka palstoitus sanomalehden tyyliin. Siihen voisi koota sitten päivän jutut, isoja ja pieniä paloja. Värit tulisivat omista kuvista. Siinä se.
Vuodatuksen hyvä puoli on kai hyvä toimivuus, yleisesti ottaen. Ja se, että se on suomalainen.
Lisäys:
On niitä yksinkertaisen kauniitakin Vuodatuksessa - sanoin äsken liian jyrkästi. Esim. Kooteen pohja on hyvä levollisuudessaan. Ja monta muuta.
Vuodatuksen toimivuus ja pysyvyys on yhden vantaalaisen harrastajan varassa, jollei ole saanut taloudellisesti toimivaksi. Siitä on tullut suositumpi kuin aluksi arvelin. Blogin nimi ei vaikuttanut erityisen vetävältä, mutta nykyään ei taida kukaan moista miettiä.
Se vielä, että minusta taas Vuodatus on aika hauska palvelun nimeksi: itseironinen. Etenkin englannin ylivallan keskellä.
Lähetä kommentti
<< Home