Tämä aihe sopii kuvaan erinomaisen hyvin, vielä jos olisit istuttanut tuohon penkille vaikkapa jonkun ihmisen miettimään maailman synkkyyttä.
Aihe oli sellainen, että jätän tällä kertaa väliin. Tuosta ikkunasta, kun katsoo niin melankoliaa on ihan riittävästi, sumua, tihkua ja Valintatalon liputkin roikkuvat apeana lipputankoa pitkin.
Minäkin olin aamulla kameran kanssa liikkeellä melankolian merkeissä. Otin 189 sumukuvaa, joista jokainen sopisi melankolian aiheeseen. Oli vaikea valita, kun oli runsaudenpula. Melankolisia kuvia on siis tulossa nyt sarjana.. Koettakaa kestää!
PS Kootee, minulla oli mielessä sama idea, että kun osuisi yksinäinen ihminen istumaan tuohon penkille sumun keskelle, niin se olisi ollut piste i:n päälle.
Annan hieman sapiskaa valitun säkeen vaikeudesta valitsijoille! Itse en kovasti pidä tällaisesta kielellä kikkailusta, runojen vaikeaksi tekemisestä harvinaisilla sanapareilla.
Veikkaan, että kursiivinen-sana on useimmille vieras, ainakin melankolian yhteydessä. Kursivointihan on vinokirjoitus, mutta kursiivinen on nettilähteiden mukaan päättymätön, jatkuva, toistuva. Mainittakoon, että sana on niin vaikea, että edes Suomen kielen perussanakirja ei tunne muotoa kursiivinen.
Jos nyt ajatellaan, että kursiivinen merkitsisi päättymätöntä tai toistuvaa tai jatkuvaa, niin kyllähän tämä sumuinen kaamosaika Suomessa aika pysyvää ja toistuvaa on, vuodesta toiseen, koko elämän ajan. Siinä mielessä puolustan kuvan aihetta myös kursiivisen merkityksessä.
Itse olen yleensä pitänyt periaatteenani, että kuva puhuu puolestaan. Mitään selityksiä tai johdantoja ei tarvita. Nyt laitoin poikkeuksellisesti selitykset sanoille kursiivinen ja melankolia kuvan alle, väärinkäsityksen mahdollisuus kun oli varsin suuri. Sanat selitettiin jo varsin varhain muutamassa muussakin blogissa. Selitysten huomaamatta jääminen todistaa sen, että muiden torstaajien kuvia ei ole katsottu. Minusta se on varsin ikävää, sillä pidän Valokuvatorstaissa osallistumisen lisäksi olennaisena osana myös tutustumisen muiden valokuviin.
Pidän kuvaasi varsin onnistuneena, se sopii hyvin haasteeseen.
Mari, uskon että löytyy, mutta Suomen kielen perussanakirjassa ovat ne vierassanat, jotka ovat edes kohtuullisessa käytössä.
Sivistyssana on muuten kiistanalainen termi, sillä kyseessä ovat sanat, jotka ovat kielellemme vierasta alkuperää. Täsmällisempi nimitys onkin vierassana. Itse ajattelen niin, että jos sanaa ei löydy Suomen kielen perussanakirjasta, se on brassailua. Näiden sanojen tunteminen ei lisäksi mittaa sivistystä. Niitä käytetään usein trendien mukaan, siis apinamaisesti, kuten jotain dilemmaa nykyään.
Sorruin luennoimaan, anteeksi Mari, tämä ei ollut mitenkään sinua tai kommenttiasi vastaan, kunhan innostit minua paasaamaan. Ja kiitos kehuista! Sinun blogissasi muistaakseni olikin tuo sananselitys kopsattuna tarkkaan.
Sen vielä sanon, että edelleen olen sitä mieltä, että tällaisissa yhteisissä tehtävissä ei pitäisi käyttää outoja vierassanoja, jotka joutuu tarkistamaan kirjoista.
Haluaisin lisäksi tietää, olisivatko ihmisten kuvat erilaisia, jos aiheena olisi selkeästi vaikka suomalainen melankolia tai pelkkä melankolia. Veikkaan, että samoja kuvia lykättäisiin eetteriin kuin kursiivisessa melankoliassakin.
kiitos kommentistasi. Minä kyllä katsoin kaikki siihenastiset kuvat ennen kuin lähdin kuvaamaan ja ennen kuin julkaisin kuvani, ja jopa luin ne sananselitykset.
Ajattelin aiheen vaikeudessa laajaa lukijakuntaa. Jos minun äidinkielenopettajana pitää miettiä sanan merkitystä, miten paljon sitä pitää miettiä monen muun, jolla ei ehkä ole sanakirjoja kotonaan?
Myönnän, että tässä aiheenannosssa minua karvastaa myös runoilijan brassailu kursiivisella melankolialla. Minusta asian voisi ilmaista puhtaammin, paljaamin, selkeämmin, kristallisoidummin.
Uskon kyllä sen, että sinä olet katsonut kaikki kuvat läpi. Katsomme maailmaa joskus hieman erilaisin silmin, mutta perusteellisena olen sinua kuitenkin aina pitänyt.
Minäkin jouduin netistä tarkistamaan sanaparin merkityksen, siihen toki on ollut mahdollisuus muillakin haasteeseen osallistujilla. Tietenkin joskus haasteesta saatu ensivaikutelma voi tuottaa upean kuvan, vaikka vaikutelma ei olisikaan kirjaimellisesti oikea. Mieluummin kuitenkin vaikeampi haaste, kuvaajat joutuvat hieman miettimään mihin kameransa suuntaavat.
Runoon en sen kummempaa kantaa ota, kun en sitä ole lukenut.
Hassua sinänsä, että vaikka rutisen runoilijan säkeestä, pidän kuitenkin tämänkertaista aihetta hyvänä. Melankolia on aiheena antoisa, syvä, joten kiitos Torstaiblogien tiimille. Tarkoitus ei ole arvostella heitä, vaan epämääräistä kielenkäyttöä, josta kirjoitan ehkä oman päreen huomenissa Ikkuna-blogin puolelle. Ainakin aihe innostaa.
25 Comments:
Hyvin aiheeseen sopiva. Ei houkuttele istumaan, muita kuin hyvin melenkolian vallassa olevia.
Miten sumu onkin niin melankolinen!
Tämä aihe sopii kuvaan erinomaisen hyvin, vielä jos olisit istuttanut tuohon penkille vaikkapa jonkun ihmisen miettimään maailman synkkyyttä.
Aihe oli sellainen, että jätän tällä kertaa väliin. Tuosta ikkunasta, kun katsoo niin melankoliaa on ihan riittävästi, sumua, tihkua ja Valintatalon liputkin roikkuvat apeana lipputankoa pitkin.
Obeesia, ei sumu sinänsä, mutta sumu ja syksyn harmaus yhdessä sen tekevät =)
Minäkin olin aamulla kameran kanssa liikkeellä melankolian merkeissä. Otin 189 sumukuvaa, joista jokainen sopisi melankolian aiheeseen. Oli vaikea valita, kun oli runsaudenpula. Melankolisia kuvia on siis tulossa nyt sarjana.. Koettakaa kestää!
PS Kootee, minulla oli mielessä sama idea, että kun osuisi yksinäinen ihminen istumaan tuohon penkille sumun keskelle, niin se olisi ollut piste i:n päälle.
Iines, pitäisi olla aina rekvisiittaa mukana =)
Vähintäänkin melankoliaa, ellei suoranaista apatiaa. Kursivoinnista en ole varma.
Annan hieman sapiskaa valitun säkeen vaikeudesta valitsijoille! Itse en kovasti pidä tällaisesta kielellä kikkailusta, runojen vaikeaksi tekemisestä harvinaisilla sanapareilla.
Veikkaan, että kursiivinen-sana on useimmille vieras, ainakin melankolian yhteydessä. Kursivointihan on vinokirjoitus, mutta kursiivinen on nettilähteiden mukaan päättymätön, jatkuva, toistuva. Mainittakoon, että sana on niin vaikea, että edes Suomen kielen perussanakirja ei tunne muotoa kursiivinen.
Jos nyt ajatellaan, että kursiivinen merkitsisi päättymätöntä tai toistuvaa tai jatkuvaa, niin kyllähän tämä sumuinen kaamosaika Suomessa aika pysyvää ja toistuvaa on, vuodesta toiseen, koko elämän ajan. Siinä mielessä puolustan kuvan aihetta myös kursiivisen merkityksessä.
Iines: uusi sivistyssanakirja tuntee sanan kursiivinen :-) Sul on väärä hakuteos...
Tää on ihana. Minusta ei pelottava, vaan houkutteleva, taidan olla perusluonteeltani melankolinen :-(
Kaunis kuva, voisin koska tahansa istahtaa tuohon ja olla niin kauan kunnes sumu hälvenee. Tämä on minulle Valokuva.
Itse olen yleensä pitänyt periaatteenani, että kuva puhuu puolestaan. Mitään selityksiä tai johdantoja ei tarvita. Nyt laitoin poikkeuksellisesti selitykset sanoille kursiivinen ja melankolia kuvan alle, väärinkäsityksen mahdollisuus kun oli varsin suuri. Sanat selitettiin jo varsin varhain muutamassa muussakin blogissa. Selitysten huomaamatta jääminen todistaa sen, että muiden torstaajien kuvia ei ole katsottu. Minusta se on varsin ikävää, sillä pidän Valokuvatorstaissa osallistumisen lisäksi olennaisena osana myös tutustumisen muiden valokuviin.
Pidän kuvaasi varsin onnistuneena, se sopii hyvin haasteeseen.
Mari, uskon että löytyy, mutta Suomen kielen perussanakirjassa ovat ne vierassanat, jotka ovat edes kohtuullisessa käytössä.
Sivistyssana on muuten kiistanalainen termi, sillä kyseessä ovat sanat, jotka ovat kielellemme vierasta alkuperää. Täsmällisempi nimitys onkin vierassana. Itse ajattelen niin, että jos sanaa ei löydy Suomen kielen perussanakirjasta, se on brassailua. Näiden sanojen tunteminen ei lisäksi mittaa sivistystä. Niitä käytetään usein trendien mukaan, siis apinamaisesti, kuten jotain dilemmaa nykyään.
Sorruin luennoimaan, anteeksi Mari, tämä ei ollut mitenkään sinua tai kommenttiasi vastaan, kunhan innostit minua paasaamaan. Ja kiitos kehuista! Sinun blogissasi muistaakseni olikin tuo sananselitys kopsattuna tarkkaan.
Sen vielä sanon, että edelleen olen sitä mieltä, että tällaisissa yhteisissä tehtävissä ei pitäisi käyttää outoja vierassanoja, jotka joutuu tarkistamaan kirjoista.
Haluaisin lisäksi tietää, olisivatko ihmisten kuvat erilaisia, jos aiheena olisi selkeästi vaikka suomalainen melankolia tai pelkkä melankolia. Veikkaan, että samoja kuvia lykättäisiin eetteriin kuin kursiivisessa melankoliassakin.
b,
kiitos kommentistasi. Minä kyllä katsoin kaikki siihenastiset kuvat ennen kuin lähdin kuvaamaan ja ennen kuin julkaisin kuvani, ja jopa luin ne sananselitykset.
Ajattelin aiheen vaikeudessa laajaa lukijakuntaa. Jos minun äidinkielenopettajana pitää miettiä sanan merkitystä, miten paljon sitä pitää miettiä monen muun, jolla ei ehkä ole sanakirjoja kotonaan?
Myönnän, että tässä aiheenannosssa minua karvastaa myös runoilijan brassailu kursiivisella melankolialla. Minusta asian voisi ilmaista puhtaammin, paljaamin, selkeämmin, kristallisoidummin.
Istu ja kursi.
Uskon kyllä sen, että sinä olet katsonut kaikki kuvat läpi. Katsomme maailmaa joskus hieman erilaisin silmin, mutta perusteellisena olen sinua kuitenkin aina pitänyt.
Minäkin jouduin netistä tarkistamaan sanaparin merkityksen, siihen toki on ollut mahdollisuus muillakin haasteeseen osallistujilla. Tietenkin joskus haasteesta saatu ensivaikutelma voi tuottaa upean kuvan, vaikka vaikutelma ei olisikaan kirjaimellisesti oikea. Mieluummin kuitenkin vaikeampi haaste, kuvaajat joutuvat hieman miettimään mihin kameransa suuntaavat.
Runoon en sen kummempaa kantaa ota, kun en sitä ole lukenut.
Hassua sinänsä, että vaikka rutisen runoilijan säkeestä, pidän kuitenkin tämänkertaista aihetta hyvänä. Melankolia on aiheena antoisa, syvä, joten kiitos Torstaiblogien tiimille. Tarkoitus ei ole arvostella heitä, vaan epämääräistä kielenkäyttöä, josta kirjoitan ehkä oman päreen huomenissa Ikkuna-blogin puolelle. Ainakin aihe innostaa.
Tässä se on, upea toteutus.
Kiitos savisuti! :)
Hieno kuva, sopii hyvin tähän aiheeseen.
Pidän kuvasta ja sen tunnelmasta. Olen sanonut varmaan sata kertaa, että sumu sen tekee ja niin nytkin.
Upea kuva! Sait siis vihdoin sen sumun kuin tilauksesta sinne. *****
Kiitos kommenteista! Liisa, kun sumu tuli, jätin jopa aamukahvin juonnin kesken ja lähdin kameran kanssa reissuun. :)
Niin minäkin tein elokuussa sillä kotikotireissullani. Harmittelin, miksi eivät herättäneet minua aikaikaisemmin. :)
Iines; Viivi lähettää terveisiä =((((((((((((((((((((((((((((((
Hahaaaaa, tiskirättipäälle ankara muiskuhali!!!! :DD
Ihana!! Mä tykkään tuosta jatkumosta, jota ei näe..tulevaisuus on sumun peitossa, kaikki on tavallaan mahdollista? Toivottavasti. :)
Lähetä kommentti
<< Home