22.9.2007

Valokuvatorstai: Kivet










19 Comments:

At 22/9/07 4:57 ip., Anonymous Obeesia said...

Nuori äiti, vain 23-vuotiaana kuollut. Hän on saanut lapsensa samanikäisenä kuin minä esikoiseni.

Kivet kertovat.

 
At 22/9/07 5:51 ip., Blogger Liisa said...

Vanhat hautakivet ovat jotenkin puhuttelevampia kuin nykyiset. Niissä on usein tietoakin enemmän.

 
At 22/9/07 6:11 ip., Blogger iines said...

Niin, Obeesia, äiti oli vain 22-vuotias raskaaksi tullessaan ja 23-vuotias kuollessaan.

Totta Liisa, tuosta ylimmäisestäkin kivestä näkyy se, että nuori äiti oli todennäköisesti synnyttänyt aviottoman pojan. Missään ei ole mainintaa miehestä, joten ei häntä ole ollut. Yksinäinen äiti kuoli pienen poikansa perästä elokuussa - ei kesää kestänyt - kun alle yksivuotias poika kuoli keväällä.

 
At 22/9/07 6:43 ip., Anonymous marja-leena said...

Vanhat hautakivet kertovat ja ovat kiinnostavan näköiset. Tulee mieleen Praahan vanha juutalaisten hautausmaa, tapotäynnä, päällekkäin, kaatuneita kiviä. Ikävästi sinä päivänä oli suljettu, siinä olisi tullut mahtavia valokuvia. Näimme vain vilauksen korkean aidan raoksesta.

 
At 22/9/07 6:57 ip., Blogger iines said...

Marja-Leena, hautakivistä voi lukea tosiaan suoraa historiaa ja jopa arvuutella henkilöhistoriaa. Jossain Prahan hautausmaalla olisi elämys käydä kameran kanssa, tai Pietarin, jossa olen ollut, mutta ilman kameraa.

Näistä hautakivistäkin näkyy mm. vanhakantainen yhteiskunnallinen eriarvoisuus. Köyhien kivi mustuu ja lahoaa eikä juuri erotu maasta pienuudellaan. Vaurailla henkilöillä sen sijaan oli komeat kivet ja taivaspaikka katsottuna valmiiksi, niin kuin tuosta keskimmäisestä kuvasta ilmenee. :)

 
At 22/9/07 8:16 ip., Blogger a-kh said...

On näköjään peltiäkin. Hautausmaat ovat monella tapaa rikkaita ja rakkaita paikkoja.

 
At 22/9/07 8:24 ip., Anonymous pena said...

Asia ei minulle tietenkään kuulu,mutta

Seuraava juttu on julkaistu Ilkka-lehdessä:

Sukututkijoiden avuksi internet-sivustoksi kootut hautamuistomerkkikuvastot saattavat hävitä tietosuojalautakunnan käskystä. Kyselyn hautojen kuvaamisen lainmukaisuudesta pani vireille seurakuntalaisten pyynnöstä Lapuan hiippakunnan lakimiesasessori Jussi Lilja.

SEINÄJOKI
Jukka Svenström

Suomen sukututkimusseura on koonnut www-sivuilleen kuvatietokannan noin parinsadan hautausmaan muistomerkeistä. Sivuston kohtalo ratkeaa sen jälkeen, kun tietosuojavaltuutettu saa Kirkkohallitukselta pyytämänsä selvityksen.

Tietosuojavaltuutetun toimisto sai vuoden 2004 lokakuussa selvityspyynnön asiasta lakimiesasessori Jussi Liljalta. Samalla asialla ovat olleet myös monet seurakunnat.

- Minulla ei ole asiaan sen kummempaa kantaa. Välitin vain seurakuntalaisten pyynnön eteenpäin, Lilja sanoo.

Tiukasti hautojen kuvaamisen tuomitsee asiaa tietosuojavaltuutetun toimistossa valmisteleva ylitarkastaja Arja Puukka.

- Olemme pyytäneet seuraa poistamaan kuvat sivuiltaan, mutta seura on kieltäytynyt. Jos tietosuojalautakunta määrää ne poistettaviksi eikä seura tottele, asia etenee tarvittaessa poliisitutkintaan asti.

Sukuseura: Suoja ei koske kuolleita

Sukuseuran kanta on se, että perusoikeudet, mukaan luettuna tietosuoja, kohdistuu vain elossa oleviin henkilöihin. Puukka on toista mieltä.

- Perustelu ei käy meille, koska tässä on kyse myös vainajien jälkeläisten oikeuksista.

Sukuseuran esimiehen Johan Ståhlin mukaan perustuslain tarkoittama intimiteettisuoja ei ulotu kuolleisiin.

- Laissa sanotaan selvästi, että perusoikeussuoja alkaa kun ihminen syntyy ja päättyy kun hän kuolee, Ståhl muistuttaa.

Ståhl pitää selvänä, että tässä tapauksessa sananvapaus on vahvempi kuin tietosuoja.

- Www-sivuillamme esiintyvät hautamuistomerkeistä olevat tiedot ovat sellaisia, joita vainajien oikeudenomistajat ovat itse ja omasta aloitteestaan ilmoittaneet julkiselle paikalle asettamissaan muistomerkeissä. Hautamuistomerkkeihin sisällytettyjä tietoja ei myöskään voida yhdistää nykyisin elossa oleviin henkilöihin, hän tarkentaa.

Sivujen sulkemispyyntöä ei ainakaan Ståhl kerro saaneensa. Asian käsittelyn hitaus ihmetyttää Ståhlia.

- Seura antoi tietosuojavaltuutetun pyytämän lausunnon jo noin vuosi sitten.

Kyseessä lain tarkoittama rekisteri

Internet-sivustoihin liittyvät tietosuoja-asiat ovat Puukan mukaan kiemuraisia.

- Asiassa on monta juridisesti epäselvää kysymystä, mutta vaikka meillä ei ole yksittäisen henkilön tekemää valitusta, voimme silti ottaa asian käsittelyyn.

Puukan mukaan tietosuojaa koskevat lait ulottuvat tapaukseen, koska sukuseura on laatinut hautakivikuvista julkisen tietokannan.

- Tietosuojalautakunta ei ole vielä ottanut kantaa asiaan. Kirkkohallituksen selvityksen saamme tuntumaa, aiheuttaako asia erityisiä yksilötason tuntemuksia seurakunnissa.

Seura tallentaa häviävää tietoa

Sukuseura perustelee hautakivitietokantaansa vaarassa olevan arvokkaan tiedon tallentamisena jälkipolville. Seura paheksuu varsinkin seurakuntien intoa tuhota hautamuistomerkkejä lyhytnäköisen taloudellisen ajattelun vuoksi.

Joskus minusta kyllä tuntuu,että yleensä noissa kuvauslupa-asioissa mennään liian pitkälle.No,se kai on nykyaikaa,kun melkein jokaisella on jokinlainen kuvausväline taskussa. :)

 
At 22/9/07 8:40 ip., Blogger iines said...

Pena, kiitos erittäin kiinnostavasta artikkelista!

Ensireaktioni on se, että hautamuistomerkit ovat yleisellä, julkisella maaperällä, ja siten niitä saisi katsoa ja kuvata rauhassa. Ihminen merkin alla on kuollut, joten mikään suojelulaki ei voi koskea enää häntä - paitsi hautarauha.

Mutta ajattelemista artikkeli antoi ja luen sen huomenissa vielä tarkemmin.

 
At 23/9/07 11:00 ap., Blogger Iines said...

Luettuani uudelleen Penan jutun jälkireaktionikin on sama. Jos julkisella paikalla olevista hautamuistomerkeistä otettujen valokuvien julkaisu kielletään, rikotaan ilmaisunvapautta (vrt. sananvapaus). Hautamuistomerkithän ovat sekä historiaa että taidetta, joka koskettaa muitakin kuin vainajaa tai hänen omaisiaan.

Eivät nimi, syntymäaika ja mahdollinen -paikkakaan voi kuoleman jälkeen olla salattavaa tietoa, ovathan ne ihmisen eläessäkin monesta rekisteristä luettavissa, jopa vapaasti.

Jos asioita salaillaan, ei esimerkiksi historiankirjoituksesta tule mitään tai siitä tulee oletuksiin perustuvaa.

 
At 23/9/07 11:03 ap., Anonymous hirlii said...

tuohon hautakiviasiaan:
työni puolesta tiedän, että ollaan yksityisyydensuojan rajalla jos haluaa julkaista valokuvan, joka on otettu jonkun ihmisen kodin ikkunasta ja/tai josta voi nähdä tuon ihmisen kotiin (kuvan julkaisemiseen täytyy olla silloin kodinhaltijan lupa). ehkä tässä hautakivi asiassa ollaan samalla rajalla.

ylipäätään kuvia julkaistessa on hyvä tapa mainita kuvaaja tai kuvalähde, aivan kuten kirjallisuussitaateissa.

 
At 23/9/07 11:15 ap., Blogger Iines said...

Näin varmaan on hirlii, kuvaajan tulee tietenkin kunnioittaa muita kuvatessaan. Tämä hautakiviasia on mielestäni kuitenkin erilainen, koska hautakivet ovat julkisella, seurakuntien ja valtion kustantamalla ja ylläpitämällä maaperällä, kirkkomaalla.

Mitä tulee kuvaajan nimen julkistamiseen, niin ilman muuta kuvaajan nimi tulee mainita. Valokuvablogeissa kuvat ovat käsittääkseni aina omia, ellei toisin mainita.

 
At 23/9/07 3:40 ip., Anonymous Hilkka said...

Koskettavia kuvia.

 
At 23/9/07 3:55 ip., Blogger iines said...

Kivet koskettivat minua, ennen kaikkea tuo alin, jonka kivenä on vain laho kuorimaton puuristi. Ja ylin yksinäisen äidin - yksinhuoltajan ja hänen pienen perheensä hauta. Keskimmäinen kuva kosketti siinä, miten rikas voi tuohon aikaan odottaa taivaspaikkaa komean kiven ohella, tai ehkä sen vuoksi..

 
At 23/9/07 7:56 ip., Blogger Jaana said...

Hyvin koskettavia kuvia minustakin. Lueskelin noita tietoja kaikenmaailman suojista ja noista, ja olen myös sitä mieltä ettei ilman omaisten lupaa saisi kuvata hautakiviä. Itse en ainakaan haluaisi nähdä omaiseni hautakiveä netissä... Monitahoinen asia.

 
At 23/9/07 9:03 ip., Anonymous hirlii said...

jaana sanoi:
Itse en ainakaan haluaisi nähdä omaiseni hautakiveä netissä... Monitahoinen asia.

kuvan oikeudet ovat aina kuvaajalla, sanoi kuvaamisesta leipänsä saava ystäväni. jopa silloin kun on käynyt valokuvaamossa, näitä kuviahan meillä on miltei joka kodissa. näiden kuvien kuvaoikeudet ovat kuvaamolla/kuvaajalla eikä niitäkään saisi ilma lupaa julkaista muualla.

 
At 23/9/07 10:04 ip., Blogger KooTee said...

Tiedoksi annettakoon.
Minun hautakiveni kuvan voi laittaa laittaa nettiin sitten, kun se on kaiverrettu.

 
At 23/9/07 10:43 ip., Blogger Iines said...

Jaana, ymmärrän kantasi ja eettisesti olet ilman muuta oikeassa.

Usein on vaan niin, että hautakivestä ei voi päätellä omaisia eli heihin ei saa yhteyttä lupaa varten, ja on myös unohdettuja hautoja, kuten arvelen mm. omasta kuvasarjastani ylimmän ja alimman haudan olevan.

Kuitenkin niillä haudoilla on arvoa muillekin, ne puhuttelevat monia ihmisiä, ne ovat kauniita, niillä on jokin yleisinhimillinen viesti. Olisi sääli, jos ihmiset eivät ymmärrä tätä näkökulmaa.

Hautamuistomerkistä otettu kuva tekee mielestäni kunniaa myös vainajan muistolle, ainakin näin tahtoisin omien kuvieni yksinäiselle äidille ja puuristin alla lepäävälle miehelle.

Kuvan tarkoitus ratkaisee myös paljon. Luulisin, ettei kukaan ota kuvia haudoilta rienaamismielessä, vaan pikemminkin niitä kuvaavat ihmiset, jotka haluavat välittää joitain syviä arvoja toisillekin. Sukututkijoiden ottamat kuvatrekisterithän ovat myös hyväätarkoittavia, ja edistävät historiankirjoitusta.

 
At 24/9/07 1:18 ap., Blogger A-K.H said...

Olen harrastanut sukututkimusta paljon ja kulkenut lehtiön ja kameran kanssa hautausmailla. Hautakivistä haetaan vain asiallinen asia. Ei niissä muuta olekaan. Kirkkoherranvirastosta löytyy jopa ajantasaista tietoa yksityisyydestä. Kun täällä Kuopiossa tutkin, piti allekirjoittaa vakuutus siitä, ettei tietoja käytetä väärin. Mormonien ikikortistot ovat hyviä tietolähteitä. Sukututkijat eivät tee hommia tirkistelläkseen. Tiedän itse, että se on pirun rankaa työtä ja täällä olisi jo perustettu Lapinlahdella Ollikaisten sukuseura, jos olisin jaksanut viedä työtä eteenpäin, mutta kun en sillä erää jaksanut enää tirkistellä hautausmailla enkä kirkkoherranvirastoissa enkä pyöritellä historiatieto- ja rippikirjarullia tai tunkea mikrofilmikorttia lukulaitteeseen enkä matkustella tapaamassa ihmisiä. Pitäkää hautakivenne vaikka vinttikomerossa lukkojen takana, jos niitä ei ole tarkoitettu julkisuuteen.

 
At 2/10/07 11:04 ap., Blogger Kirsi Myllyniemi said...

Wow mikä keskustelu! Ja minä kun vain olin tulossa sanomaan, että tuossa vuonna 30 maaseudun pieneläjät yksinkertaisesti näkivät Suomessa nälkää, mikä selittyy yleismaailmallisella talouslamalla.

 

Lähetä kommentti

<< Home