Makro, elikkäs lähikuva. Siis ihan lähilähikuva. Minimitarkennusetäisyydelle ja siitäkin vielä sopivasti zoomaten siis. Silloin pääset leikkimään syväterävyydenkin kanssa.
Tuo, mitä sanoin symmetriasta ei tietenkään ole mitenkään yleispätevä juttu. Liika symmetrisyys saattaa joskus vesittää koko idean. Joissakin tilanteissa se toimii, mutta monesti kohteen sijoittaminen hiukan sivuun, ns. kultaiseen leikkaukseen, on varsin toimiva ratkaisu. Minun silmääni sattuvat eniten juuri kallistukset ja selkeät epäloogisuudet asettelussa.
Kaikki säännöt on tehty rikottaviksi, mutta ne täytyy tietää, että rikkominen olisi mahdollista.
Innostuin tästä sinun kuvajulkaisusta niin, että ajattelinpa lisätä omaanikin hiukan kuvallista materiaalia. Kommenteista pitäisin toki minäkin. :)
Se lähilähikuva pitää varmaan ottaa niin, ettei käytä täysautomatiikkaa.
Nyt tässä vatimattomassa opetteluvaiheessa siis zoomaan niin lähelle kuin pääsen ja sitten painan laukaisinta puoleenväliin kunnes säädöt tarkentuvat, sitten vain - klik. - Opettelen tuon luovan kuvaamisen kyllä, koska kesällä tavoitteeni on ottaa lähikuvia luonnon erilaista pikku ksityiskohdista, kuten hyönteisistä ja linnuista.
Meikäläinen aloittelija ei paljon uskalla valokuvablogeja kommentoida, vaikka mieli tekisi. Tuo Digikuvaa!!! ei taida olla sinun, vaikka joku Aleksi sitäkin pitää? Vaan sinun on se rauhanturvaajan blogi?
No joo. Kävin lävitse nuo marginaalissa olevat blogit ja täytyy sanoa, etteivät niiden kuvat huonossa seurassa ole Iineksen kuvien kanssa. Joukosta erottui selvästi labbai omaperäisellä näkemyksellään, tyylillään ja aiheistollaan, joskin hän selittää turhaan kuviaan. Ineksen kuvissa on maisemamaalarin otetta. Ylipäätään pidän reippaasta siveltimestä. On hänellä myös kykyä yksityiskohtien ilmentämiseen. Joutaviakin kuvia on joukossa, mutta niistäkään ei aina henno pian luopua, jos kuvaustilanne on taltioitunyt voimakkaasti mieleen. Surrealistisia ja abstraktisia aineksia on myös havaittavissa joissakin hänen kuvissaan. Voisi olettaa, että hänellä on taiteellista osaamista ihan klassisin kuvataiteen keinoin, mutta valokuvauskin on nykyään taiteellisesti käypä ja arvostettu ilmaisumuoto. Amarylliskokeilut ja muut kuvantamislaitteen tekniset ominaisuudet on tietysti hyvä kokeilla, mutta turhanaikaiseen pedanttisuuteen ei kannata pyrkiä. Valokuvaamaan oppii vain valokuvaamalla, ja työ tekijäänsä neuvoo, ystävien hyvien neuvojen lisäksi. Joku on polttanut ikänsä filmiä täydellisen luontokuvan saamiseksi, ja sitten joku satunnainen nuori kulkija pokkaa digipokkarilla "vuoden luontokuva"-palkinnon osuessaan oikealle paikalle oikeaan aikaan. Kaikki voittokuvaan tarvittava optimoituu sormenpainallukseen ja se on siinä. Terveisin
minustakin labbai on noista sivupalkeissa olevista kiinnostavin. En osaa sanoa paras, sillä ansionsa kaikilla on, mutta pysähdyin hänen kuviinsa niin, etten ole vielä edes päässyt niihin vanhimpiin kun aikaa kului viipyillessä.
Kirjoituksesi on hyvä muistutus siitä, ettei kamera ratkaise, vaan kuvaaja kuitenkin, ja halvemmallakin kameralla voi oonnistua. Itseäni harmitti vanhemmassa pikkukamerassani se, että sillä ei voinut (en osannut?) kuvata lähikuvia salaman polttamatta vaaleita värejä. Lisäksi yksityiskohtia ei saanut teräviksi. Siksi kameran vaihto sellaiseen, jota ajattelin voivani pitää jatkossakin ja vaikka täydentää lisävarustein, jos tekninen osaamiseni kasvaa.
Totta varmaan tuokin, että kuvaamalla oppii. Pohjana tietysti täytyy olla kyky "nähdä" ja kyky sommitella, visualisoida ja tarvittaessa muuntaa kohdetta symboliikan keinoin esitettäväksi.
minua jäi askarruttamaan, että millä tavalla labbai muka selittää liikaa kuviaan. Otsikoimalla niitä vai?
Voisi olla kyllä paras, kun ei nimeäisi kuvaa eikä panisi mitään tekstejä, pläjäyttäisi vain esille ja antaisi kuvan puhua. Kommentteja olisi sitten kiinnostavaa lukea.
Kyllä kuvansa voi nimetä, mutta ei niitä tarvitse välttämättä itse kommentoida tai selittää (väheksyä, kehua, noloilla), jollei ole kyse kuvaan liittyvästä debatista. On niinkin, että kuva saattaa herättää mielenkintoa vasta nimen avulla. Oma juttunsa on sekin, mitä kuvaaja haluaa kuvallaan ilmaista ja mitä joku jästipää ei kuitenkaan tajua. Kokemus on tietysti aina subjektiivinen. Olen myös havainnut, että epäonnistunut kuva saattaa olla parempi kuin "onnistunut". Joskus ihan vangossa saa syntymään suoranaista taidetta ja joskus ei yrittämälläkään. Kun kerran muinaisuudessa tulin jo nyt aikuisen natiaiseni kanssa taidenäyttelystä, hän kommentoi, että ihan samanlaisia (maalauksia)kuin sullakin paitsi että sulla on huonompia. Sieltä se totuus tulla kolahti, jos ei imeväisen, niin lapsen suusta kuitenkin. Sittemmin olen lätrännyt paljon mustavalkoisten kanssa vessapimiössä, mutta nyt vanha Opemukseni on kirjahyllyn koristeena.
Tuossa toisessa amarylliskuvassa oli mukava tuo rinnastus, värit ovat myös hyvät, samoin salama ei ole liian näkyvä. Pidin. Suosittelen ottamaan sen Av "moodin" käyttöön, sillä voit sitten ihan huoletta harjoitella aukon merkitystä kuvassa, kamera sitten valitsee sopivan ajan.
7 Comments:
Kakkonen osuu maaliin. Jes. Nyt tykkään. :)
Makro, elikkäs lähikuva. Siis ihan lähilähikuva. Minimitarkennusetäisyydelle ja siitäkin vielä sopivasti zoomaten siis. Silloin pääset leikkimään syväterävyydenkin kanssa.
Tuo, mitä sanoin symmetriasta ei tietenkään ole mitenkään yleispätevä juttu. Liika symmetrisyys saattaa joskus vesittää koko idean.
Joissakin tilanteissa se toimii, mutta monesti kohteen sijoittaminen hiukan sivuun, ns. kultaiseen leikkaukseen, on varsin toimiva ratkaisu. Minun silmääni sattuvat eniten juuri kallistukset ja selkeät epäloogisuudet asettelussa.
Kaikki säännöt on tehty rikottaviksi, mutta ne täytyy tietää, että rikkominen olisi mahdollista.
Innostuin tästä sinun kuvajulkaisusta niin, että ajattelinpa lisätä omaanikin hiukan kuvallista materiaalia. Kommenteista pitäisin toki minäkin. :)
Se lähilähikuva pitää varmaan ottaa niin, ettei käytä täysautomatiikkaa.
Nyt tässä vatimattomassa opetteluvaiheessa siis zoomaan niin lähelle kuin pääsen ja sitten painan laukaisinta puoleenväliin kunnes säädöt tarkentuvat, sitten vain - klik. - Opettelen tuon luovan kuvaamisen kyllä, koska kesällä tavoitteeni on ottaa lähikuvia luonnon erilaista pikku ksityiskohdista, kuten hyönteisistä ja linnuista.
Meikäläinen aloittelija ei paljon uskalla valokuvablogeja kommentoida, vaikka mieli tekisi. Tuo Digikuvaa!!! ei taida olla sinun, vaikka joku Aleksi sitäkin pitää? Vaan sinun on se rauhanturvaajan blogi?
No joo. Kävin lävitse nuo marginaalissa olevat blogit ja täytyy sanoa, etteivät niiden kuvat huonossa seurassa ole Iineksen kuvien kanssa. Joukosta erottui selvästi labbai omaperäisellä näkemyksellään, tyylillään ja aiheistollaan, joskin hän selittää turhaan kuviaan. Ineksen kuvissa on maisemamaalarin otetta. Ylipäätään pidän reippaasta siveltimestä. On hänellä myös kykyä yksityiskohtien ilmentämiseen. Joutaviakin kuvia on joukossa, mutta niistäkään ei aina henno pian luopua, jos kuvaustilanne on taltioitunyt voimakkaasti mieleen. Surrealistisia ja abstraktisia aineksia on myös havaittavissa joissakin hänen kuvissaan. Voisi olettaa, että hänellä on taiteellista osaamista ihan klassisin kuvataiteen keinoin, mutta valokuvauskin on nykyään taiteellisesti käypä ja arvostettu ilmaisumuoto. Amarylliskokeilut ja muut kuvantamislaitteen tekniset ominaisuudet on tietysti hyvä kokeilla, mutta turhanaikaiseen pedanttisuuteen ei kannata pyrkiä. Valokuvaamaan oppii vain valokuvaamalla, ja työ tekijäänsä neuvoo, ystävien hyvien neuvojen lisäksi.
Joku on polttanut ikänsä filmiä täydellisen luontokuvan saamiseksi, ja sitten joku satunnainen nuori kulkija pokkaa digipokkarilla "vuoden luontokuva"-palkinnon osuessaan oikealle paikalle oikeaan aikaan. Kaikki voittokuvaan tarvittava optimoituu sormenpainallukseen ja se on siinä. Terveisin
a-k.h,
minustakin labbai on noista sivupalkeissa olevista kiinnostavin. En osaa sanoa paras, sillä ansionsa kaikilla on, mutta pysähdyin hänen kuviinsa niin, etten ole vielä edes päässyt niihin vanhimpiin kun aikaa kului viipyillessä.
Kirjoituksesi on hyvä muistutus siitä, ettei kamera ratkaise, vaan kuvaaja kuitenkin, ja halvemmallakin kameralla voi oonnistua. Itseäni harmitti vanhemmassa pikkukamerassani se, että sillä ei voinut (en osannut?) kuvata lähikuvia salaman polttamatta vaaleita värejä. Lisäksi yksityiskohtia ei saanut teräviksi. Siksi kameran vaihto sellaiseen, jota ajattelin voivani pitää jatkossakin ja vaikka täydentää lisävarustein, jos tekninen osaamiseni kasvaa.
Totta varmaan tuokin, että kuvaamalla oppii. Pohjana tietysti täytyy olla kyky "nähdä" ja kyky sommitella, visualisoida ja tarvittaessa muuntaa kohdetta symboliikan keinoin esitettäväksi.
a-k.h,
minua jäi askarruttamaan, että millä tavalla labbai muka selittää liikaa kuviaan. Otsikoimalla niitä vai?
Voisi olla kyllä paras, kun ei nimeäisi kuvaa eikä panisi mitään tekstejä, pläjäyttäisi vain esille ja antaisi kuvan puhua. Kommentteja olisi sitten kiinnostavaa lukea.
Kyllä kuvansa voi nimetä, mutta ei niitä tarvitse välttämättä itse kommentoida tai selittää (väheksyä, kehua, noloilla), jollei ole kyse kuvaan liittyvästä debatista. On niinkin, että kuva saattaa herättää mielenkintoa vasta nimen avulla. Oma juttunsa on sekin, mitä kuvaaja haluaa kuvallaan ilmaista ja mitä joku jästipää ei kuitenkaan tajua. Kokemus on tietysti aina subjektiivinen.
Olen myös havainnut, että epäonnistunut kuva saattaa olla parempi kuin "onnistunut". Joskus ihan vangossa saa syntymään suoranaista taidetta ja joskus ei yrittämälläkään. Kun kerran muinaisuudessa tulin jo nyt aikuisen natiaiseni kanssa taidenäyttelystä, hän kommentoi, että ihan samanlaisia (maalauksia)kuin sullakin paitsi että sulla on huonompia. Sieltä se totuus tulla kolahti, jos ei imeväisen, niin lapsen suusta kuitenkin. Sittemmin olen lätrännyt paljon mustavalkoisten kanssa vessapimiössä, mutta nyt vanha Opemukseni on kirjahyllyn koristeena.
Tuossa toisessa amarylliskuvassa oli mukava tuo rinnastus, värit ovat myös hyvät, samoin salama ei ole liian näkyvä. Pidin. Suosittelen ottamaan sen Av "moodin" käyttöön, sillä voit sitten ihan huoletta harjoitella aukon merkitystä kuvassa, kamera sitten valitsee sopivan ajan.
Tässä siis minun harrastelija mielipiteeni.
Lähetä kommentti
<< Home