Kuvassa on loittonevat jalanjäljet meressä kahlatessani, viime heinäkuussa. Kuva on luonnontilainen, ts. sitä ei ole käsitelty. Panen tämän viime kesän muistoksi, uutta odotellessa - päiväkin jo pitenee..
Mikä ihmeellisintä, veden pinta tuossa matalassa rantavedessä on tyyni, eli kuvan vaihtelut eivät ole kuohuja vaan valoa ja varjoa, heijastumia askeleitteni jäljistä.
5 Comments:
Kuvassa on loittonevat jalanjäljet meressä kahlatessani, viime heinäkuussa. Kuva on luonnontilainen, ts. sitä ei ole käsitelty. Panen tämän viime kesän muistoksi, uutta odotellessa - päiväkin jo pitenee..
Tuoreita kuvia luultavasti huomenissa..
Ajattelin, että onpahan mönjää. Todellisuus on Taru Valkeapäätäkin ihmeellisempi.
Katin kontit, a-kh,
puhdasta läpikuultavaa merivettä tuo on.
Mikä ihmeellisintä, veden pinta tuossa matalassa rantavedessä on tyyni, eli kuvan vaihtelut eivät ole kuohuja vaan valoa ja varjoa, heijastumia askeleitteni jäljistä.
"Rasvatyyni" oli ensimmäinen sana joka mullekin tuli mieleen tästä..
Mainio.
Niinkuin muutkin kuvasi.
Kiitos, pidän itsekin tästä kuvasta. Pinta on rasvamaisen paksua minunkin silmissäni.
Lähetä kommentti
<< Home