Nämä lintukuvat ovat lasin takaa lumisateella otettuja. Mietin juuri, riittääkö kamerani objektiivi lintu- ja luontokuvaukseen (18 - 55 mm), eli se on kameran muakana tullut. Ja miten se muurahaisen kuvaaminen? En tahtoisi lähteä vielä näillä taidoilla mihinkään varustelukierteeseen, vaan ajattelen niin, että kai se on kuvaajasta kiinni, jos ei linnusta saa tällä pelillä selkeää lähikuvaa.
Heips! Vai luontokuvaajaksi olet ryhtynyt? Ikkunan läpi saatkin haraksta kuvia, mutta koitappas mennä ulos kuvaamaan niin onhan vaikeaa, on se niin tarkka harakka. Kyllä tuo klasisi on hiukka lyhyt luontokuvaukseen. En tiedä mikä on lähin tarkennusetäisyys riittääköhän se niihin muurahaiskuviin? Testaile sisällä ekaksi vaikkapa postimerkkeihin tai vielä pienempiin esineisiin niin saat jonkinlaisen kuvan asiasta. Minä olen kyllä niin kärsimätön, että jätän ötökkä ja lintukuvat toisille. Kukkia on kivempi kuvata, ne ei karkaa mihinkään=) Kukkiakin on hauskempi kuvata niin, että ympäristö näkyy eli käytän mahdollisimman laajakulmaista lasia. Tuo harakkakuva on ihan kiva tuossa pusikossa. Se alimmainen "taidekuva" on jo minullekin liika taiteellinen, heh heh! Näillähän sitä kilpailuja voitetaan:-) Ei vaineskaan, kyllä kuvass pitää olla ainakin yksi terävä kohta sanoo kootee. Vielä, mene nyt tyttökulta fotokauppaan ostamaan se jalusta jos aiot kuvailla ötököitä!!
No jaa, kieltämättä mielessä käväisi, että täällä saattaa vinkkejä olla sieltä suunnalta viimeistän aamusella. :)
Nämä nyt ovat hätäisen kuvaajan harjoituksia pyrysäällä lasin läpi, enkä tähdännytkään kuin tyydyttävään lopputulokseen. Tämähän on harjoituspäiväkirja, että saa täällä olla muutakin kuin mestarilaukauksia. Kameran käyttöä tässä koko ajan opettelen ja sen tarjoamia mahdollisuuksia. Huomaan itsekin, että lintuni eivät näytä yhtä tarkoilta ja yksityiskohtaisilta kuin oikeiden luontokuvaajien.
Tuossa taidepläjäyksessä on minustakin heikkoutena sen himmeä hajanaisuus. Olin tähtäävinäni tuohon lentävään harakkaan, mutta se ei erotu tarpeeksi. Kuvan voisi jollain tavalla pelastaa risujen terävyys, jolloin sitä voisi ajatella moderniksi grafiikaksi ;) , vähän siihen tyyliin mitä Haavetar oli näkevinään siinä.
Jalustan ostan kunhan kevät koittaa ja luonto herää. Tuntuu vaan ihmeelliseltä ajatus muurahaisten kuvaamisesta jalustaa käyttäen. Muurahainenhan on maassa ja jalusta pilvissä, ellei jalustaa sitten voi säätää maan tasalle.
Niiin, valitse sellainen jalusta missä saat säädöt alas asti. Juttele myyjän kanssa, kyllä osaa varmaan antaa vinkkejä.
Totta, ei ole tarkoituskaan saada kaikista loistavia otoksia, ei sitä ole Niklaksellakaan aina täysosumia vaikka varmaan valitseekin julkaistavaksi parhaimmat. (siellä ei kyllä parane yhtään arvostella kuvia vaikkei niissä nyt kamalasti arvosteltavaakaan ole, makuja on monia, kaikista ei tarvitse tykätä) Tuo lentävien lintujen kuvaus on vaikeaa, valoakin pitäisi olla riittävästi, että saisi nopeuden tarpeeksi suureksi pysäyttämään liikettä. Tuottaa minullekin vaikeuksia ja siksi olen enempi keskittynyt kasvimaailmaan ;-) Yksi hyvä tapa harjoitella on mennä johonkin missä mummot ruokkivat pullasorsia, tai jokin lokkien saalistuspaikka. Aloita nämä harjoitteet keväällä, kun aurinko paistaa ja valoa on riittävästi.
Anteeksi nyt jos käsitit a) että arvostelin liikaa harjoituskuviasi b) tyttökullittelin :-)
minulla oli tähän vähän pidempi kommentointi, mutta Bloggerin oikkujen takia se ei suostunut postautumaan.
Siispä lyhyesti: arviointisi ei ollut negatiivista, vaan ihan ok. Sinulla on taito sanoa opetukset nätisti sivulauseessa, niin että ne kuitenkin löytyvät sieltä, ja sitä arvostan. Ja nämä tämänkertaiset kuvanihan ovat aika surkeita, minkä näen itsekin.
Siis se Fotofinlandian dodokuvahan oli kerrassaan hieno. Ja miten valokuvaaja oli paneutunut visioonsa, rakentanut dodot, vienyt ne Mauritiukselle ja siellä tuulessa ja tuiskussa kuvannut niitä.
Fotofinlandia. Kuvat ovat kyllä hienoja ja töitä tehty, en vain ole hirveän innostunut lavastetuista luontokuvista vaikka olisivatkin kaukaisuudesta. Taidettahan fotofinlandiakuvat ovat joten täytynee suhtautua niin.
Niinpä, yritän ujuttaa omaa kokemuksen tuomaa tietoani ja taitoani hiukan niinkuin ohimennen. Olen sitä mieltä, että näin se menee paremmin perille,ehkä?
Voi itku ettei tänne jakseta enempää kirjoitella :-( Vaikka taitaa olla hyväkin ettei tule samanlaista röykytystä kuin taannoin tuolla toisella puolella.
Tänään oli lehdessä Nigerissä otettu vuoden uutiskuva, Reuters-uutistoimiston valokuvaajan ottama, teemana nälänhätä.
Kuvassa lapsen vaaleaksi ja ryppyiseksi kuihtunut käsi tavoittelee mustan äidin kasvoja ja avautuu ikään kuin kukaksi äidin suun päälle. Äidin suun liike on aavistuksenomaisesti pientä kättä suukottava. Kuva on voimakkaasti rajattu heti äidin silmien yläpuolelta. Äidin etusormi tavoittelee tukien lapsen kättä. Kuvassa on yhtaikaa kauneutta ja kauhua.
Tähän verrattuna dodokuva tuntuu tietenkin kovin keinotekoiselta. Mutta sanoma siinäkin on.
Kyllä, kyllä oikeassa olet. Uttiskuva on puhutteleva ja hyvä. Uutiskuvan pitääkin olla puhutteleva, kertova, informatiivinen. Finlandiapalkintoa havittelevat kuvat ovat yleensä enempi taiteellisia, mutta ei niistä varsinaisesti noita luettelemania asiota tarvitse välttämättä puuttua. Molempi parempi, sanoisin. Hyviä kuvia on aina mukava katsella....ja kadehtiakin. kootee
Fotofinlandia taitaa olla valokuvataiteen Finlandia-kisa, vastaava kuin kirjallisuudessa. Jos näin on, voi tietysti lavastetun kuvan voittamista hieman mutristellakin. En tullut ajatelleeksi, että kisa on varmaan Suomen ykköskisa. Dodokuvasta kuitenkin pidin varauksetta ja siitä missiosta, joka kuvaajalla oli.
Itse luulisin voivani hyvinkin kuvata uutistyyppisiä kuvia, joissa kuva puhuu ilman sanoja tärkeitä asioita. Tuo voittanut uutiskuva oli todella puhutteleva, samoin muutaman vuoden takainen kuva niistä tytön silmistä, joissa puhui tuska ja ahdistus.
Itse asiassa maailman hätä ja tuska on oivallinen aihe valokuvaajalle. Ja tärkeä.
Tämä menee nyt kaksinpuheluksi.Fotofinlandia on todella suomen ns. ykköskisa valokuvauksen alalla, tai ainakin on tarkoitetu siksi. Katselin jokin aika niitä ehdokkaita netsistä ja kovin oli epätasaista. En mene moittimaan tätäkään valintaa.
On toisaalta aika masentavaa, että vuoden uutiskuvien pitää aina esittää surua ja kurjuutta, että se "puree". Näin se elämä vain on, että ihmisiä pitää herätellä.
Niin on, kiitos linkistä. Oli kiinnostavaa katsoa kaikki kuvat. Olen samaa mieltä, dodokuvat olivat tämän kisan parhaat.
Sivumennen sanoen ihmettelen, miten joku liittää sarjaansa tämän tason kisassa kuvan vuoteella lepäävästä naisesta, jossa ei ole mitään särmää, ei mitään mielenkiintoista, ei mitään, mistä katsoja tarttuu kiinni. Tämäntyyppisiä muitakin kuvia oli paljon. Vika voi olla minussa, kun en jaksa katsoa tällaista kuvaa kovinkaan kauan.
Itselleni on tullut rimakauhu. En uskalla panna tänne mitään, kun olen jotenkin kadottanut näkemykseni, toivottavasti se palaa pian. Kuvasin kyllä tänäänkin mm. outoa sateenkaariplänttiä, joka näkyi kirkkaalla taivaalla ennen auringonlaskua. Itsekritiikki kuitenkin estää sen julkaisemisen.
Kiitos, samoin sinnepäin ja hyvää koirankatsomismatkaa.
Kun Rubenia käytiin "katsomassa" 12 vuotta sitten kennelissä, puhuttiin koko menomatka, että joo, katsotaan vain, mutta ei oteta. Kun sitten lähdettiin pois, tytär kantoi sylissään autoon nelikuisen hontelon ja ison pennun, joka oli päättänyt, että hän ottaa meidät. Ja tytär oli siitä lähtien Rubenille "Se Joka Kantoi". (Siis meidän Rubenhan puhuu...:)
Juujuu, kuvataan kyllä, kunhan ulkona liikahtaa jokin muukin kuin jäinen viima. On kyllä kuvattukin, mutta kuka niitä auringonlaskuja ja sateenkaaria jaksaa katsella.
Pistetään tähän nyt koirajuttua, kun kuvia ei ole. Siispä itseasiassa me mennään itse näytille josko sovitaan koiranomistajiksi, meillähän meni vasta 15v kultsu koirien paratiisiin marraskuussa, eli koira ei vielä mukaan lähde koska sitä ei ole edes alulle pistetty. Varaus ehkä tehdään jos jos kelvataan=) Laita nyt yksi auringonlaskukuva,eihän niitä ole nähtykkään pitään aikaan=)) Meillä näyttää olevan pahasti sama maku kuvien suhteen. kootee
21 Comments:
Graafisuudessaan epätodellisen kaunis, silti niin elävä. :)
ah kiitos, panen tähän vähän lisää, mutta tarkoittanet tuota alinta, ekaa kuvaa.
Nämä lintukuvat ovat lasin takaa lumisateella otettuja. Mietin juuri, riittääkö kamerani objektiivi lintu- ja luontokuvaukseen (18 - 55 mm), eli se on kameran muakana tullut. Ja miten se muurahaisen kuvaaminen? En tahtoisi lähteä vielä näillä taidoilla mihinkään varustelukierteeseen, vaan ajattelen niin, että kai se on kuvaajasta kiinni, jos ei linnusta saa tällä pelillä selkeää lähikuvaa.
Heips!
Vai luontokuvaajaksi olet ryhtynyt? Ikkunan läpi saatkin haraksta kuvia, mutta koitappas mennä ulos kuvaamaan niin onhan vaikeaa, on se niin tarkka harakka. Kyllä tuo klasisi on hiukka lyhyt luontokuvaukseen. En tiedä mikä on lähin tarkennusetäisyys riittääköhän se niihin muurahaiskuviin? Testaile sisällä ekaksi vaikkapa postimerkkeihin tai vielä pienempiin esineisiin niin saat jonkinlaisen kuvan asiasta. Minä olen kyllä niin kärsimätön, että jätän ötökkä ja lintukuvat toisille. Kukkia on kivempi kuvata, ne ei karkaa mihinkään=) Kukkiakin on hauskempi kuvata niin, että ympäristö näkyy eli käytän mahdollisimman laajakulmaista lasia.
Tuo harakkakuva on ihan kiva tuossa pusikossa. Se alimmainen "taidekuva" on jo minullekin liika taiteellinen, heh heh! Näillähän sitä kilpailuja voitetaan:-) Ei vaineskaan, kyllä kuvass pitää olla ainakin yksi terävä kohta sanoo kootee.
Vielä, mene nyt tyttökulta fotokauppaan ostamaan se jalusta jos aiot kuvailla ötököitä!!
ps. varmaan jo odottelitkin minua:-)
No jaa, kieltämättä mielessä käväisi, että täällä saattaa vinkkejä olla sieltä suunnalta viimeistän aamusella. :)
Nämä nyt ovat hätäisen kuvaajan harjoituksia pyrysäällä lasin läpi, enkä tähdännytkään kuin tyydyttävään lopputulokseen. Tämähän on harjoituspäiväkirja, että saa täällä olla muutakin kuin mestarilaukauksia. Kameran käyttöä tässä koko ajan opettelen ja sen tarjoamia mahdollisuuksia. Huomaan itsekin, että lintuni eivät näytä yhtä tarkoilta ja yksityiskohtaisilta kuin oikeiden luontokuvaajien.
Tuossa taidepläjäyksessä on minustakin heikkoutena sen himmeä hajanaisuus. Olin tähtäävinäni tuohon lentävään harakkaan, mutta se ei erotu tarpeeksi. Kuvan voisi jollain tavalla pelastaa risujen terävyys, jolloin sitä voisi ajatella moderniksi grafiikaksi ;) , vähän siihen tyyliin mitä Haavetar oli näkevinään siinä.
Jalustan ostan kunhan kevät koittaa ja luonto herää. Tuntuu vaan ihmeelliseltä ajatus muurahaisten kuvaamisesta jalustaa käyttäen. Muurahainenhan on maassa ja jalusta pilvissä, ellei jalustaa sitten voi säätää maan tasalle.
Niiin, valitse sellainen jalusta missä saat säädöt alas asti. Juttele myyjän kanssa, kyllä osaa varmaan antaa vinkkejä.
Totta, ei ole tarkoituskaan saada kaikista loistavia otoksia, ei sitä ole Niklaksellakaan aina täysosumia vaikka varmaan valitseekin julkaistavaksi parhaimmat. (siellä ei kyllä parane yhtään arvostella kuvia vaikkei niissä nyt kamalasti arvosteltavaakaan ole, makuja on monia, kaikista ei tarvitse tykätä) Tuo lentävien lintujen kuvaus on vaikeaa, valoakin pitäisi olla riittävästi, että saisi nopeuden tarpeeksi suureksi pysäyttämään liikettä. Tuottaa minullekin vaikeuksia ja siksi olen enempi keskittynyt kasvimaailmaan ;-) Yksi hyvä tapa harjoitella on mennä johonkin missä mummot ruokkivat pullasorsia, tai jokin lokkien saalistuspaikka. Aloita nämä harjoitteet keväällä, kun aurinko paistaa ja valoa on riittävästi.
Anteeksi nyt jos käsitit a) että arvostelin liikaa harjoituskuviasi b) tyttökullittelin :-)
Mitä sanot fotofinlandia voittaja sarjasta?
kootee
Huomenta kootee,
minulla oli tähän vähän pidempi kommentointi, mutta Bloggerin oikkujen takia se ei suostunut postautumaan.
Siispä lyhyesti: arviointisi ei ollut negatiivista, vaan ihan ok. Sinulla on taito sanoa opetukset nätisti sivulauseessa, niin että ne kuitenkin löytyvät sieltä, ja sitä arvostan. Ja nämä tämänkertaiset kuvanihan ovat aika surkeita, minkä näen itsekin.
Siis se Fotofinlandian dodokuvahan oli kerrassaan hieno. Ja miten valokuvaaja oli paneutunut visioonsa, rakentanut dodot, vienyt ne Mauritiukselle ja siellä tuulessa ja tuiskussa kuvannut niitä.
Fotofinlandia. Kuvat ovat kyllä hienoja ja töitä tehty, en vain ole hirveän innostunut lavastetuista luontokuvista vaikka olisivatkin kaukaisuudesta. Taidettahan fotofinlandiakuvat ovat joten täytynee suhtautua niin.
Niinpä, yritän ujuttaa omaa kokemuksen tuomaa tietoani ja taitoani hiukan niinkuin ohimennen. Olen sitä mieltä, että näin se menee paremmin perille,ehkä?
Voi itku ettei tänne jakseta enempää kirjoitella :-(
Vaikka taitaa olla hyväkin ettei tule samanlaista röykytystä kuin taannoin tuolla toisella puolella.
kootee
Tänään oli lehdessä Nigerissä otettu vuoden uutiskuva, Reuters-uutistoimiston valokuvaajan ottama, teemana nälänhätä.
Kuvassa lapsen vaaleaksi ja ryppyiseksi kuihtunut käsi tavoittelee mustan äidin kasvoja ja avautuu ikään kuin kukaksi äidin suun päälle. Äidin suun liike on aavistuksenomaisesti pientä kättä suukottava. Kuva on voimakkaasti rajattu heti äidin silmien yläpuolelta. Äidin etusormi tavoittelee tukien lapsen kättä. Kuvassa on yhtaikaa kauneutta ja kauhua.
Tähän verrattuna dodokuva tuntuu tietenkin kovin keinotekoiselta. Mutta sanoma siinäkin on.
Kyllä, kyllä oikeassa olet. Uttiskuva on puhutteleva ja hyvä. Uutiskuvan pitääkin olla puhutteleva, kertova, informatiivinen. Finlandiapalkintoa havittelevat kuvat ovat yleensä enempi taiteellisia, mutta ei niistä varsinaisesti noita luettelemania asiota tarvitse välttämättä puuttua.
Molempi parempi, sanoisin. Hyviä kuvia on aina mukava katsella....ja kadehtiakin.
kootee
Fotofinlandia taitaa olla valokuvataiteen Finlandia-kisa, vastaava kuin kirjallisuudessa. Jos näin on, voi tietysti lavastetun kuvan voittamista hieman mutristellakin. En tullut ajatelleeksi, että kisa on varmaan Suomen ykköskisa. Dodokuvasta kuitenkin pidin varauksetta ja siitä missiosta, joka kuvaajalla oli.
Itse luulisin voivani hyvinkin kuvata uutistyyppisiä kuvia, joissa kuva puhuu ilman sanoja tärkeitä asioita. Tuo voittanut uutiskuva oli todella puhutteleva, samoin muutaman vuoden takainen kuva niistä tytön silmistä, joissa puhui tuska ja ahdistus.
Itse asiassa maailman hätä ja tuska on oivallinen aihe valokuvaajalle. Ja tärkeä.
Tämä menee nyt kaksinpuheluksi.Fotofinlandia on todella suomen ns. ykköskisa valokuvauksen alalla, tai ainakin on tarkoitetu siksi. Katselin jokin aika niitä ehdokkaita netsistä ja kovin oli epätasaista. En mene moittimaan tätäkään valintaa.
On toisaalta aika masentavaa, että vuoden uutiskuvien pitää aina esittää surua ja kurjuutta, että se "puree".
Näin se elämä vain on, että ihmisiä pitää herätellä.
kootee
Katsoin kuvasarjat uudestaan ja nyt voin sanoa, että NÄISTÄ kuvista voittajasarja oli ylivoimainen.
koo tee
http://www.fotofinlandia.fi/sivusto/
Niin on, kiitos linkistä. Oli kiinnostavaa katsoa kaikki kuvat. Olen samaa mieltä, dodokuvat olivat tämän kisan parhaat.
Sivumennen sanoen ihmettelen, miten joku liittää sarjaansa tämän tason kisassa kuvan vuoteella lepäävästä naisesta, jossa ei ole mitään särmää, ei mitään mielenkiintoista, ei mitään, mistä katsoja tarttuu kiinni. Tämäntyyppisiä muitakin kuvia oli paljon. Vika voi olla minussa, kun en jaksa katsoa tällaista kuvaa kovinkaan kauan.
Itselleni on tullut rimakauhu. En uskalla panna tänne mitään, kun olen jotenkin kadottanut näkemykseni, toivottavasti se palaa pian. Kuvasin kyllä tänäänkin mm. outoa sateenkaariplänttiä, joka näkyi kirkkaalla taivaalla ennen auringonlaskua. Itsekritiikki kuitenkin estää sen julkaisemisen.
Ja koskikin oli aivan umpijäässä.
Koita vain kuvata ja kuva.... kyllä se siitä lähtee. Digille se on helppoa!
Älä ota mitään paineita.Kuvaa kaikkea mahdollista ja mahdotonta.
kootee
Kiitos kannustuksesta. Kyllähän minä kuvaan. Eri asia, mitä panen sitten näytille. Ehkä on vain hyväksi, että itsekritiikki tässäkin kasvaa. :)
Iines, nämä harakat alkavat kohta mädäntyä!
Viikonloppuna kamera kaulaan ja maastoon! Maanantaiksi uudet kuvat!
Huomenna mennäänn kenneliin keskustelemaan mahdolliseta uudesta karvaisesta kaverista=)
Viikonloppua
kootee
Kiitos, samoin sinnepäin ja hyvää koirankatsomismatkaa.
Kun Rubenia käytiin "katsomassa" 12 vuotta sitten kennelissä, puhuttiin koko menomatka, että joo, katsotaan vain, mutta ei oteta. Kun sitten lähdettiin pois, tytär kantoi sylissään autoon nelikuisen hontelon ja ison pennun, joka oli päättänyt, että hän ottaa meidät. Ja tytär oli siitä lähtien Rubenille "Se Joka Kantoi". (Siis meidän Rubenhan puhuu...:)
Juujuu, kuvataan kyllä, kunhan ulkona liikahtaa jokin muukin kuin jäinen viima. On kyllä kuvattukin, mutta kuka niitä auringonlaskuja ja sateenkaaria jaksaa katsella.
Pistetään tähän nyt koirajuttua, kun kuvia ei ole. Siispä itseasiassa me mennään itse näytille josko sovitaan koiranomistajiksi, meillähän meni vasta 15v kultsu koirien paratiisiin marraskuussa, eli koira ei vielä mukaan lähde koska sitä ei ole edes alulle pistetty. Varaus ehkä tehdään jos jos kelvataan=)
Laita nyt yksi auringonlaskukuva,eihän
niitä ole nähtykkään pitään aikaan=))
Meillä näyttää olevan pahasti sama maku kuvien suhteen.
kootee
Laitan varmaan jotakin viimeistään maanantaina tai nyt viikonlopulla, kun mennään piknikille luontoon ja ehkä suurelle koskelle. :)
Lähetä kommentti
<< Home