Varhaiskeskiaikaa

Kuvissa on Pyhälle Pietarille omistettu varhaiskeskiaikainen Untamalan kirkko, joka sijaitsee korkean harjanteen päällä ja näkyy Turku - Pori-valtatieltä katsoen yleensä mustana silhuettina vastavaloon. Kirkon kiviaidatulla maalla on hautoja 1100- ja 1200-luvulta, jolloin vainajat oli tapana haudata vielä muualla Suomessa ruumiskalmistoihin. Kyseisellä alueella omaksuttiin kristinusko huomattavasti muuta Suomea varhaisemmin, Ruotsista, jonne Laitilan - Kalannin alueella oli hyvät yhteydet. (Tiedot kirkon esitetaulusta)

Lehtometsässä huhtikuun lopulla

Heijastuksia ja ufoja veden pinnassa

Nämä kuvat ovat joen rannalta, ruskean savisen veden pinnan heijastumia. Ylemmästä pidän itse, koska se muistuttaa vanhaa öljymaalausta kuluneella kangaspohjalla.

Alempi kuva ei ole mitenkään kaunis, mutta jäin tuijottamaan vedenpinnassa heijastuvaa kuusikulmiota. Mikä ihme se on, kun yläpuolella eikä lähellä ollut mitään kuusikulmaista esinettä, eikä ruskean veden läpi erottunut taatusti mitään veteen uponnutta esinettäkään? Aurinkokaan ei ole kuusikulmainen. Voisikohan se olla heijastuma kameran linssistä - tosin siinäkään ei ole kuusikulmiota?

Valokuvissa erottuu välillä mystisiä elementtejä, niin kuin kerran iltaruskokuvassani taivaalla näkyvä kirkas pallo, jota silmä ei havainnut. Sen tulkitsin itse linssin tai ilta-auringon heijastumaksi, koska se oli selkeän pyöreä. Mutta tämä kuusikulmio oikeassa alalaidassa?

Mahtava kylkiäinen

Kysymys tietäville

Saturation vihjaisi puutarhablogini puolella, että Sigma-objektiivit ovat edullisen hintaisia. Totta vieköön, niin ovatkin. Olen nimittäin katsellut Canon EOS 350D:hen sopivia, ja törmännyt lähes kameran hintaisiin objektiiveihin (yli 800 euroa!).

Nyt löytyi kuitenkin tällaisesta linkistä 158 euron hintainen objektiivi. Onkohan tällä mitään virkaa aloittelijan lintukuvauksissa tai makrokuvissa?

Tämä on parempi, hinta noin 500 euroa. Mutta kiinnostaa siis se, riittäisikö tuo halpa objektiivi. Nyt kamerassa on mukana tullut perusobjektiivi, joka ei riitä lintujuttuihin.

Tämmöinen kysymys tällä kertaa. Toivottavasti joku ehtisi kurkistaa nuo linkit!

Jälkisatoa mikrokosmoksesta

Syys ja kevät

Valokuvatorstain aiheena on mikrokosmos. Samassa oksassa on syys ja kevät, kuolema ja elämä, kaiken loputon ydin.

Kukkia ja perhonen

Kiviä ja kuplia

Klik! Yksityiskohdat näkyvät isommissa kuvissa.

Pari Kalen kuvaa välipalaksi

Jossain blogissa bloggaajia kehotetaan hankkimaan blogiinsa anonilli eli anonyymi puskakommentoija, jonkinlainen blogin kotitonttu. Minusta parempi idea on hankkia oma Kale.

Kuvablogipiirissä, jossa pyörin (lista sivupalkissa), elelee pari kolmekin mukavaa Kalea, jotka jakavat kommenteissaan kaikille piirin bloggaajille ruusuja ja risuja, piiskaakin joskus, sopivin annoksin. Kehittävää! Paljon mukavampaa kuin puskakommentointi. Kiitos vaan Kaleille blogitoveruudesta ja toivotaan, että kaikki bloggarit saisivat oman Kalensa.


(Mainoskuvat Kotilieden vuosikerrasta 1945.)

Hiven turkoosia

Vähän kuin isompien merien vesi: hiven turkoosia tässä matalassa merenlahdessa.

Kasvuja 2: Still Life

Tässä vielä kaksi kuvaa edellisistä tilanteista. Kuvat ovat erillisiä otoksia, eivät siis rajauksia. Ne ovat jonkinlaisia yksityiskohtia, ja vahvasti kasvussa huolimatta asetelmallisuudestaan. Varsinkin alempi kuva kannattaa klikata suuremmaksi.

Elää se kuollut puukin edelleen, vaikka sukupolvet vaihtuvat: aidanseiväs ja vitsas kestää isältä pojalle. Puun väri vaihtuu aikojen saatossa, sen pinta halkeilee ja lämpenee auringossa. Sudenkorennot ja pörriäiset rakastavat tätä aitaa levähdyspaikkanaan, kunhan heräävät talviunestaan.

En malta olla panematta tätä kuvaa pramille, koska itse näen sen lumoavan täplikkäänä ja hieman utuisena satumetsänä! Kuvaa ei ole muutettu käsittelyllä merkittävästi, lukuunottamatta joitain tavanomaisia terävöimisiä ja kirkastuksia. Tavallisesta koivikosta kasvoi siis taikametsä! Klik!

Valokuvatorstai: Kasvuja

Vanha lehtometsä näyttää kuolleelta, mutta kyllä siellä elämää jo on. (Molemmat kuvat kannattaa klikata suuremmiksi.)




Vähän tuoreempaa pystykasvua.

Armoa, moottorisahamurhaajat!

Valokuvatorstain haaste: armoa

Taas on se aika vuodesta, jolloin taloyhtiöiden miehet saavat moottorisahakärpäsen pureman. Alas leikataan kaikki mikä sahan tielle osuu, vastoin alkeellisintakaan tietoa pensaitten ja puitten oikeasta leikkaustekniikasta.

Kuvan unkarinsyreeniaidan leikkaamisen tekee omituiseksi sekin, että aita sijaitsee kadun ja talon välissä, ja vielä se, että unkarinsyreeniä ei kuulu raiskata alas, vaan poistaa hellällä kädellä vain huonot oksat.

Miksi yleensä ostetaan kalliita pensaita ja puita, kun ne riivitään jopa parin vuoden välein alas? Suurin osa pensaista ja puistahan on sellaisia, joita tulisi nuorentaa varoen vain vanhoja oksia poistamalla, sillä useat pensaat kukkivat edellisvuoden versoihin.

Paju pieni pörröinen

Pikajuoksija

Kuvasin juuri ikkunassa roikkuvaa hämähäkkiä, kun tämä fasaani kipitti hädissään pihan poikki.

Kevään ensimmäinen