Näissä on yritetty leikkiä valojen ja varjojen kanssa.
Ensimmäisessä kuvassa tavoitteeni oli saada kengän piikkikoron metallikannasta kirkas punertava keskipiste musta-valkea-harmaaseen kuvaan. Yritin myös saada kengän heijastumaan tuohon pintaan, jonka päällä kengät kuvasin.
PS Mikä halvattu lie, kun blogilista ei päivitä tätä blogia..
Tämä alin kenkäkuva on koskettava, jotenkin kaikki sellainen haavoittuvuus ja jopa hyväksikäyttö tulee mieleen.Ja sellainen suojelun tunne omaa lasta koskien. Hieno kuva.
Samankaltaisia ajatuksia mielessä liikkui minullakin: hyväksikäyttö, ei välttämättä konkreettinen, vaan yleensä naisen alistuminen miesten seksuaaliselle ylivallalle, sillä eihän nainen nyt ensinnäkään omaksi ilokseen korkokenkiä kai pidä? Ja se vielä että noita kärsimysvälineitä on pidetty niiden ruhjoutumiseen asti, on surullista, vaikka on tuonutkin mukanaan ilmeisen hauskaakin. Kenkänainen ei kuitenkaan ole kadottanut positiivisuuttaan, sillä kengät ovat edelleen pystyssä ja kääntyneet menosuuntaan päin.. ;)
No, Iines tuosta alistamisesta voitaisiin olla kyllä eri mieltäkin? Kuka pakottaa naiset pukeutumaan tavallaan? Eiköhaän se ole kuitenkin hän itse? Tai sitten sama asia kuin eläinmaailmassa päin vastoin=) Siellä riikinkukkouroot ovat koreita miellyttääkseen naaraita jne.
Totta tietysti, mutta kai se eläinmaailmassa pöyhistely on jotenkin eläinystävllisempää, ts. eläin voi kulkea varpaittensa kärjillä soidinmenoissaan, mutta ei pane luonnottomia piikkejä kantapäittensä alle niin kuin nainen.
Siis kaunistautuminen ja toisen jonkinasteinen viettelyhän on vain viehättävää, mutta kun mennään siihen pisteeseen, jossa jokin on hankalaa tai epäluontevaa, voi toiminnan mielestäni kyseenalaistaa. Korkokengäthän, varsinkin kapea- ja teräväkärkiset aiheuttavat vammoja naisen jalkaterän luustolle ja hiertävät ihon rikki. Mielestäni korkokengät ovat vain juhlakäyttöä varten, eivät arkista askellusta, esimerkiksi työpaikoilla. Piikkari ei ole koskaan hyvä jalalle! Jos nainen pitää piikkaria esimerkiksi töissä tai kaupungilla, hän tekee sen vain miesten takia. Uhraa itsensä, antaa hyväksikäyttää siis itseään miehen katseen alla.
Joo, sovitaan nyt sitten vaikka niin. Kyllä nuo ajat ovat kovasti muuttuneet, viiskytluvun lopulla ja kuuskyt luvun alussa nuoret naiset käyttivät paljon 10-12 senttisiä korkoja. Ainakin sellaiset jotka tanssivat "meidän tähtien kanssa" =))) Kovaa oli meno, ei korot vauhtia hidastaneet vaikka kiire oli yöllä viimeiseen sporaankin ettei joutunt dallaaman himaan.
Muistan kyllä ne 60-luvun korot, jotka olivat kauheita, kun kengät olivat siihen aikaan muutenkin huonolestisiä. Nyt piikkikorot ovat ergonomisempia, mutta eivät tietenkään vieläkään jalalle hyviä. Itse olen kerran kompastunut baarin kierreportaissa huikeilla korkokengillä niin, että toinen kenkä lensi kaaressa alhaalla seisovan vieraan uroon syliin. Hän otti pokkana kopin ja leikki prinssiä tuhkimolle. Se oli hauska tapaus, etenkin kun olin sortunut vielä vesirajassa olevaan minihameeseen. Ah, niitä aikoja. :)
Sensuroinninkin uhalla ilmaisen vaatimattoman mielipitteeni! Eli minulla noista kengistä tulee mieleen hääkengät, hääparin lapsi, tyttö = rakkauden hedelmä on löytänyt ne kaapista ja kokeillut niitä useita kertoja...
Tuon korkoiset kengät ovat aivan asialliset tanssikengät, aika pliisut. Hameen kanssa korkokengät kyllä vaatii säääriä!
Pysytään. Muuan herra sanoi aivan äskettäin, että hänen mielestään seksikkäin ääni on naisen korkokenkien kopsutus asvalttia vasten. Kun joskus asuin ensimmäisessä kerroksesa Helsingin Kruunuhaassa, joka oli hyvin hiljainen kaupunginosa siihen aikaan, niin kyllä niitä naissäärisäveliä mielellään kuunteli, yöaikaankin, ja joskus tuli rynnättyä ikkunallekin. Ollessani täällä puutteenperällä sibeliusakatemialaisten oppilaskonsertissa, niin mitäpä neitokaisten viimeisen päälle hienojen esiintymisasujen helmojen alta pilkottikaan? Lenkkaritpa hyvinkin.
Palailen näinhin sarjoihin ja niiden herättämiin ajatuksiin. En ota kantaa elämässään kokeneempien kenkämuotiin. :)
Ensimmäiseksi silmään osui mielenkiintoisella tavalla tuon edellisen sarjan viimeinen kuva ja tämän toisen keskimmäinen. Asettelu ei ole aivan identtinen mutta ajatus tuntuu kuitenkin samalta. Minusta näiden kahden välille syntyy hieno kontrasti juurikin valaistuksen vuoksi. Vanhemman sarjan kuvasta huokuu arvokas vanheneminen ja nostalgia. Itselleni tulee mieleen lämpimät muistot nuoruudesta, jonka aikana kengät kulutettiin nykyiseen kuntoonsa. Kengistä hallitseva katsoo lämmön suuntaan. Vastaavasti uudemman sarjan kuva kertoo minulle synkkyydessään juurikin epätoivosta, luovuttamisesta ja ehkä jopa katkeruudesta sitä kohtaan, että elämä on murjonut jalkineita ja niiden käyttäjää. Vaikka pettymys ei ole kovin voimakkaasti läsnä, se on kuitenkin tunne, joka ensimmäiseksi syntyi.
Teknisesti tuon uudemman sarjan kuva on muuten ihan ookoo, mielestäni se on valaistu vähän epätasaisesti. Oikea kenkä huutaa samalla kun vasen vaikenee ja jää piiloon. Tehokeino tuokin, mutta itse olisin ehkä hakenut vähän tasaisempaa tulosta. Asettelu on mielestäni hieno. Lämpimämmän kuvan syväterävyydestä olen samaa mieltä kooteen kanssa, mutta muuta kritisoitavaa en keksi.
Muut kuvat jättivät hiukan kylmäksi. Mielestäni sandaaliin syntyvä liikajalkainen hämähäkkikuvio on teemana ihan hauska, mutta etualan sumeus näyttää minun silmääni epämiellyttävältä. Olisin hakenut erilaisen syväterävyyden. Jotenkin. Sarjaanhan tämä ei tietenkään sovi.
Suoraan takaa otetuissa kuvissa näen masentuneen ankan. En oikein osaa löytää muuta. ahdistavamman sarjan oikean ja vasemman reunan hämärrykset toimivat mielestäni hyvin, mutta alareunan tummennukseen olisin toivonut jotain muuta, jotta lähestyvän pimeys olisi päässyt ahdistamaan kohdetta kunnolla.
Nyt kun noita edellisen sarjan kommentteja lueskelen niin on kyllä tunnustettava, etten osannut löytää muodoista sitä mustaa ja valkoista, ennen kuin mainitsit asiasta. Ainakaan uudemman sarjan ensimmäisestä kuvasta. Jostain syystä se pimeyden ahdistus tuli ensimmäiseksi mieleen.
Katsonko siis maailmaa liian synkkien lasien läpi?
Sarjana uudempi on mielestäni hyvää tasoasi, eli oikein toimiva. Alempi on hiukan hajanainen, mutta en pidä sitäkään huonona. Pidän näistä ainakin kovasti paljon enemmän, kuin noista hiukan liian tavallisista kesäkuvista.
Ah, kiitos Aleksi kommenteistasi. Juuri noin se menee tuon valaistuksen kanssa noiden kahden kuvan kanssa, toinen kenkäpari suhtautuu valoisasti tulevaisuuteen ja on kääntänyt kokemansa kasvukseen, toinen on jäänyt musertumaan paikoilleen, raa'assa valossa, ilman toivoa, katkeranakin. Taitavasti havaittu ja tulkittu.
Tuo musta kenkäkuva on outo, se miellytti itseäni ensin eniten, kuviona, ja takana oli ajatus sumeasta nykytilanteesta, tunnelista, joka on kuljettava läpi ennen kuin kirkastuu. Siellä tunnelin päässä oli siis kirkasta. Voi tietysti olla, että kuva olisi toiminut paremmin, jos etualakin olisi ollut selkeä.
En ole itsekään tyytyväinen näitten kuvien tekniseen onnistumiseen, mutta ideointi tempaisi mukaansa yli taitojen. :)
a-k.h, minäkin olen törmännyt tuohon lenkkarit-hame-"juhla"-yhdistelmään, ja täytyy sanoa, että en kannata sitä. Kyllä kaunis musiikki vaatii kauniit kengät soittajalta.
Pakko täydentää: Siis kaunis musiikkihan tietenkään ei vaadi sillä tavalla kauniita kenkiä soittajalta, että musiikki olisi rumaa, jos kengät ovat rumat. Mutta kengät tilaisuuden mukaan, kuten asukin - jotakin tällaista.
Iineksen kuutamokuvat horjuvat vähän, erityisesti ylimmäinen, mutta ei se haittaa. Piti kysymäni, että onko sulle siellä Porin puolessa tuttu http://www.rupuranta.net. Se on ammattikuvaajan sivusto, jossa on vallan viehkoja ja konstailemattomia otoksia arkielämästä.
Mitä mahdat tarkoittaa kuvan horjumisella? Kyllä minulla oli siinä jalusta ja olin vesiselvä.
Siis, kun minä en liiku Porin puolessa alkuunkaan, paitsi jotain botox-piikkiä hakemassa. Liikun enemmän lounaassa, rannikolla. Rupuranta on kyllä mainio kuvakokoelma, suosikeissani tuossa linkkilistassanikin. En tunne porilaisia henk.koht.
24 Comments:
Näissä on yritetty leikkiä valojen ja varjojen kanssa.
Ensimmäisessä kuvassa tavoitteeni oli saada kengän piikkikoron metallikannasta kirkas punertava keskipiste musta-valkea-harmaaseen kuvaan. Yritin myös saada kengän heijastumaan tuohon pintaan, jonka päällä kengät kuvasin.
PS Mikä halvattu lie, kun blogilista ei päivitä tätä blogia..
Hyvä, näin se edistyminen jatkuu.
KooTee
Tuo ylimmäinen näyttää jonkinlaiselta kärsäkkäältä
Mitähän tuo kärsäkkään näkeminen kertoo sielunelämästäsi? ;)
- Iines
Tämä alin kenkäkuva on koskettava, jotenkin kaikki sellainen haavoittuvuus ja jopa hyväksikäyttö tulee mieleen.Ja sellainen suojelun tunne omaa lasta koskien. Hieno kuva.
Katili, kiitos kommentista!
Samankaltaisia ajatuksia mielessä liikkui minullakin: hyväksikäyttö, ei välttämättä konkreettinen, vaan yleensä naisen alistuminen miesten seksuaaliselle ylivallalle, sillä eihän nainen nyt ensinnäkään omaksi ilokseen korkokenkiä kai pidä? Ja se vielä että noita kärsimysvälineitä on pidetty niiden ruhjoutumiseen asti, on surullista, vaikka on tuonutkin mukanaan ilmeisen hauskaakin. Kenkänainen ei kuitenkaan ole kadottanut positiivisuuttaan, sillä kengät ovat edelleen pystyssä ja kääntyneet menosuuntaan päin.. ;)
No, Iines tuosta alistamisesta voitaisiin olla kyllä eri mieltäkin? Kuka pakottaa naiset pukeutumaan tavallaan? Eiköhaän se ole kuitenkin hän itse? Tai sitten
sama asia kuin eläinmaailmassa päin vastoin=) Siellä riikinkukkouroot ovat koreita miellyttääkseen naaraita jne.
KooTee
Totta tietysti, mutta kai se eläinmaailmassa pöyhistely on jotenkin eläinystävllisempää, ts. eläin voi kulkea varpaittensa kärjillä soidinmenoissaan, mutta ei pane luonnottomia piikkejä kantapäittensä alle niin kuin nainen.
Siis kaunistautuminen ja toisen jonkinasteinen viettelyhän on vain viehättävää, mutta kun mennään siihen pisteeseen, jossa jokin on hankalaa tai epäluontevaa, voi toiminnan mielestäni kyseenalaistaa. Korkokengäthän, varsinkin kapea- ja teräväkärkiset aiheuttavat vammoja naisen jalkaterän luustolle ja hiertävät ihon rikki. Mielestäni korkokengät ovat vain juhlakäyttöä varten, eivät arkista askellusta, esimerkiksi työpaikoilla. Piikkari ei ole koskaan hyvä jalalle! Jos nainen pitää piikkaria esimerkiksi töissä tai kaupungilla, hän tekee sen vain miesten takia. Uhraa itsensä, antaa hyväksikäyttää siis itseään miehen katseen alla.
Joo, sovitaan nyt sitten vaikka niin. Kyllä nuo ajat ovat kovasti muuttuneet, viiskytluvun lopulla ja kuuskyt luvun alussa nuoret naiset käyttivät paljon 10-12 senttisiä korkoja. Ainakin sellaiset jotka tanssivat "meidän tähtien kanssa" =))) Kovaa oli meno, ei korot vauhtia hidastaneet vaikka kiire oli yöllä viimeiseen sporaankin ettei joutunt dallaaman himaan.
KooTee
Lisätään vielä, ennekuin tulee palautta, että nyt niistä piikkareista kannetaan seurauksi =(
KooTee
Muistan kyllä ne 60-luvun korot, jotka olivat kauheita, kun kengät olivat siihen aikaan muutenkin huonolestisiä. Nyt piikkikorot ovat ergonomisempia, mutta eivät tietenkään vieläkään jalalle hyviä. Itse olen kerran kompastunut baarin kierreportaissa huikeilla korkokengillä niin, että toinen kenkä lensi kaaressa alhaalla seisovan vieraan uroon syliin. Hän otti pokkana kopin ja leikki prinssiä tuhkimolle. Se oli hauska tapaus, etenkin kun olin sortunut vielä vesirajassa olevaan minihameeseen. Ah, niitä aikoja. :)
Sensuroinninkin uhalla ilmaisen vaatimattoman mielipitteeni! Eli minulla noista kengistä tulee mieleen hääkengät, hääparin lapsi, tyttö = rakkauden hedelmä on löytänyt ne kaapista ja kokeillut niitä useita kertoja...
Tuon korkoiset kengät ovat aivan asialliset tanssikengät, aika pliisut. Hameen kanssa korkokengät kyllä vaatii säääriä!
Komposti, ei kukaan sensuroi sinua, vaan ainoastaan loukkaavia viestejä. Tämä on hyvä pitää mielessään.
Kanssasi ei voi keskustella, koska sensuroit kaiken aikaa.
T.Komposti
PS Mietihän mikä sinua minun viesteissäni loukkaa? Ehkä siinä on jokin avain, johonkin!
Tämä on kuvablogi, joten koitetaan pysyä mieluummin blogin aiheessa kuin minun persoonassani.
Pysytään. Muuan herra sanoi aivan äskettäin, että hänen mielestään seksikkäin ääni on naisen korkokenkien kopsutus asvalttia vasten. Kun joskus asuin ensimmäisessä kerroksesa Helsingin Kruunuhaassa, joka oli hyvin hiljainen kaupunginosa siihen aikaan, niin kyllä niitä naissäärisäveliä mielellään kuunteli, yöaikaankin, ja joskus tuli rynnättyä ikkunallekin.
Ollessani täällä puutteenperällä sibeliusakatemialaisten oppilaskonsertissa, niin mitäpä neitokaisten viimeisen päälle hienojen esiintymisasujen helmojen alta pilkottikaan? Lenkkaritpa hyvinkin.
Palailen näinhin sarjoihin ja niiden herättämiin ajatuksiin. En ota kantaa elämässään kokeneempien kenkämuotiin. :)
Ensimmäiseksi silmään osui mielenkiintoisella tavalla tuon edellisen sarjan viimeinen kuva ja tämän toisen keskimmäinen. Asettelu ei ole aivan identtinen mutta ajatus tuntuu kuitenkin samalta. Minusta näiden kahden välille syntyy hieno kontrasti juurikin valaistuksen vuoksi. Vanhemman sarjan kuvasta huokuu arvokas vanheneminen ja nostalgia. Itselleni tulee mieleen lämpimät muistot nuoruudesta, jonka aikana kengät kulutettiin nykyiseen kuntoonsa. Kengistä hallitseva katsoo lämmön suuntaan. Vastaavasti uudemman sarjan kuva kertoo minulle synkkyydessään juurikin epätoivosta, luovuttamisesta ja ehkä jopa katkeruudesta sitä kohtaan, että elämä on murjonut jalkineita ja niiden käyttäjää. Vaikka pettymys ei ole kovin voimakkaasti läsnä, se on kuitenkin tunne, joka ensimmäiseksi syntyi.
Teknisesti tuon uudemman sarjan kuva on muuten ihan ookoo, mielestäni se on valaistu vähän epätasaisesti. Oikea kenkä huutaa samalla kun vasen vaikenee ja jää piiloon. Tehokeino tuokin, mutta itse olisin ehkä hakenut vähän tasaisempaa tulosta. Asettelu on mielestäni hieno. Lämpimämmän kuvan syväterävyydestä olen samaa mieltä kooteen kanssa, mutta muuta kritisoitavaa en keksi.
Muut kuvat jättivät hiukan kylmäksi. Mielestäni sandaaliin syntyvä liikajalkainen hämähäkkikuvio on teemana ihan hauska, mutta etualan sumeus näyttää minun silmääni epämiellyttävältä. Olisin hakenut erilaisen syväterävyyden. Jotenkin. Sarjaanhan tämä ei tietenkään sovi.
Suoraan takaa otetuissa kuvissa näen masentuneen ankan. En oikein osaa löytää muuta. ahdistavamman sarjan oikean ja vasemman reunan hämärrykset toimivat mielestäni hyvin, mutta alareunan tummennukseen olisin toivonut jotain muuta, jotta lähestyvän pimeys olisi päässyt ahdistamaan kohdetta kunnolla.
Nyt kun noita edellisen sarjan kommentteja lueskelen niin on kyllä tunnustettava, etten osannut löytää muodoista sitä mustaa ja valkoista, ennen kuin mainitsit asiasta. Ainakaan uudemman sarjan ensimmäisestä kuvasta. Jostain syystä se pimeyden ahdistus tuli ensimmäiseksi mieleen.
Katsonko siis maailmaa liian synkkien lasien läpi?
Sarjana uudempi on mielestäni hyvää tasoasi, eli oikein toimiva. Alempi on hiukan hajanainen, mutta en pidä sitäkään huonona. Pidän näistä ainakin kovasti paljon enemmän, kuin noista hiukan liian tavallisista kesäkuvista.
Eipä mulla muuta. Illanjatkoja.
Ah, kiitos Aleksi kommenteistasi. Juuri noin se menee tuon valaistuksen kanssa noiden kahden kuvan kanssa, toinen kenkäpari suhtautuu valoisasti tulevaisuuteen ja on kääntänyt kokemansa kasvukseen, toinen on jäänyt musertumaan paikoilleen, raa'assa valossa, ilman toivoa, katkeranakin. Taitavasti havaittu ja tulkittu.
Tuo musta kenkäkuva on outo, se miellytti itseäni ensin eniten, kuviona, ja takana oli ajatus sumeasta nykytilanteesta, tunnelista, joka on kuljettava läpi ennen kuin kirkastuu. Siellä tunnelin päässä oli siis kirkasta. Voi tietysti olla, että kuva olisi toiminut paremmin, jos etualakin olisi ollut selkeä.
En ole itsekään tyytyväinen näitten kuvien tekniseen onnistumiseen, mutta ideointi tempaisi mukaansa yli taitojen. :)
a-k.h, minäkin olen törmännyt tuohon lenkkarit-hame-"juhla"-yhdistelmään, ja täytyy sanoa, että en kannata sitä. Kyllä kaunis musiikki vaatii kauniit kengät soittajalta.
Pakko täydentää: Siis kaunis musiikkihan tietenkään ei vaadi sillä tavalla kauniita kenkiä soittajalta, että musiikki olisi rumaa, jos kengät ovat rumat. Mutta kengät tilaisuuden mukaan, kuten asukin - jotakin tällaista.
KooTee = http://kuvajainen.vuodatus.net/
Tässä osoitteessa on nyt opeteltu, aivan ilmeisesti nämä katoavat pian ja tulee myöhemmin uudistettu versio=)
Siis vau, toi alin kenkäkuva on siis mahtava. Hieno valo, kaikinpuolin siinä on jotain riipaisevaa.
Kiitos, Sir,
"näkee" Teitäkin pitkästä aikaa. :)
Iineksen kuutamokuvat horjuvat vähän, erityisesti ylimmäinen, mutta ei se haittaa. Piti kysymäni, että onko sulle siellä Porin puolessa tuttu http://www.rupuranta.net. Se on ammattikuvaajan sivusto, jossa on vallan viehkoja ja konstailemattomia otoksia arkielämästä.
Mitä mahdat tarkoittaa kuvan horjumisella? Kyllä minulla oli siinä jalusta ja olin vesiselvä.
Siis, kun minä en liiku Porin puolessa alkuunkaan, paitsi jotain botox-piikkiä hakemassa. Liikun enemmän lounaassa, rannikolla. Rupuranta on kyllä mainio kuvakokoelma, suosikeissani tuossa linkkilistassanikin. En tunne porilaisia henk.koht.
Lähetä kommentti
<< Home