Hienoja Iines. Tämä on sitä taidetta. Paljon hienompia kuin terävän viiltäviä pisaroita ja luoteja yms. Tämä on minulta paljon sanottu lyessä muodossa.
Kiitos. Itseäni hämmästyttivät nuo veden värit. Pinta nähtävästi otti aika hienoja vivahteita ympärillä olevista esineistä. Tuo alakuvan vesipatsaan pyydystäminen oli tuskan takana. Varmaan 200 hutikuvaa ja sitten tuo yksi, jossa patsas näkyy... Pitää nimittäin nyt keksiä sellainen puteli, josta vesi tippuu itsekseen tipan silloin tipan tällöin, niin saa hieman helpommalla noita selkeitä patsaita.
Epäselvä vesihöyry (eikö se vesihöyryä ole?) ei oikein luo minkäänlaisia muotoja ja jää näinollen melkeinpä pelkästään väriksi. Tarkempana höyry saattaisi luoda mielikuvan järvelle laskeutuvasta usvasta ja luoda samalla ristiriitaa, koska se on kuitenkin synnytetty tiskialtaaseen. Nouseva höyry luo muutenkin hienoja kuvioita, jotka nyt jäävät täysin piiloon.
Ensimmäisessä kuvassa on hieno idea, mutta mielestäni siinäkin on oikealla liikaa tyhjää.
Viimeinenkin on ihan onnistunut, vaikkakin kohina alkaa siinä näkyä melkeinpä häiritsevästi. En tiedä minkälaista valaistusta käytit, mutta pieni lisävalo mahdollistaisi pienemmän herkkyyden ja vähemmän kohinaa. Jalusta saattaisi olla myös paikallaan.
Mukavaa Aleksi, että kommentoit taas pitkästä aikaa. Ajattelinkin, minne olet kadonnut.
Kuvissa oleva valkoinen ei ole höyryä, sillä käytin kylmää vettä, ja se vesi oli isossa teräsaltaassa. Kaikki vaaleat ovat vesiheijastumia. Niissä heijastumissa minua huvitti se pikkuinen ihmishahmo, joka on aika selvä. Sen valkean ajattelin olevan lunta.
Nyt asiaan. Toivon että huomaat tämän kysymyksen ja kommentoit sitä kun ehdit. Siis kohina. Olen ihmetellyt tätä termiä. Miten kohina näkyy tuossa kuvassa, ts. mistä huomaat, että siinä on kohinaa? Mitä kohina on?
Jalustaa olen ostamassa viimeistään kesäksi, kun siirryn merellisiin maisemiin, luontokuvaukseen.
Näin se on Aleksi, että näemme asioita hiukan eri tavalla. Valokuvaus on siitä ihmeellinen juttu, että sillä voidaan JÄLJENTÄÄ asioita ja myös luoda omia mielikuviaan, niin on myös muussa kuvataiteessa. Olen kyllä Iineksellekin jossain sanonut, että kuvassa pitää olla ainakin yksi terävä kohta, mutta sekin on rikottavaksi tehty sääntö, kuten kultainen leikkauskin sommittelussa. Jätän kohinamäärittelyn huoleksesi, sinulta Iines siihen vastausta odottelee. Minua sekään tässä ei häiritse. Kiva, kun tulit mukaan keskusteluun. kootee
Jatkan vielä... mielestäni nämä kaksi keskimmäistä kuvaa ovat parhaat ja tuo eka sopisi särkymisteemansa vuoksi alimmaksi. Alimmainen kuva taas on aivan eri joukkoon kuuluva, jos ajatellaan tätä yhtenäisenä kuvasarjana. Joskus kamerakerho aikoinani oli mielenkiintoista todeta miten erialojen ammattilaiset saattoivat olla kuvistani aivan päinvastaista mieltä. Se opettaa luottamaan omaan näkemykseensä. kootee
No se terävä kohta on nyt näissä keskimmäisissä se pieni ihmishahmo. Ai ei vai?
Huomaan että minussa taistelee pieni kuvataiteilija siellä valokuvaajan keskellä, ja se ei piittaa kaikista säännöistä.
Toisaalta olen kyllä aivan samaa mieltä noista terävyyksistä ja muista teknisistä jutuista. Kyllä ne tulee osata ennen kuin ryhtyy rikkomaan niitä.
Sitä kohinaselitystä odotan innolla. Luulen, että sillä on tekemistä sen kanssa, kun tuossa pienessä vesipatsaassa on "liikettä", toisin sanoen sellainen heijastuma.
Haa. Heijastuksia siis. Aika jänniä kieltämättä. Pisti katsomaan kuvaa hiukan toiselta kantilta, mutta en silti pääse terävyysfetissistäni ylitse. Heh. Kuten kootee sanoi, kannattanee varmaankin luottaa omaan näkemykseen.
Kohina on mielestäni melko tyhjentävästi selitetty täällä http://www.pikseli.fi/digifaq/3_kohina.html
Lyhyesti kohina on kuvassa näkyvää virheellistä informaatiota, jonka määrä riippuu käytetystä ISO-herkkyydestä ja kameran kennon laadusta ja koosta. Siis satunnaisen värisiä pikseleitä ja epätasaisuutta. Se syntyy kun kennon lähettämää heikkoa signaalia pitää vahvistaa valon määrän ollessa vähäinen. Eri häiriötekijöistä johtuen vahvistettuun signaaliin eksyy tavaraa, joka ei siihen kuulu ja se puolestaan näkyy kohinana.
Esimerkki löytyy seuraavan linkin puolesta välistä, kohdasta Noise Comparison.
Kohina on filmin herkkyyden nostamisen varjopuoli. Tietyssä valossa ISO 100 herkkyys 4,5f aukolla vaatii sekunnin valotusajan, kun vastaavasti saman valotuksen saavuttamiseksi ISO 1600:lla ja samalla aukolla riittää 1/13 sekuntia. Lähtökohtaisesti pieni herkkyys on aina parempi, mutta sitä ei voi aina käyttää valon määrän rajoitusten takia.
Toki tämäkään sääntö ei oikeastaan ole sääntö, sillä joihinkin kuviin kohina saattaa tuoda oikeinkin toimivan lisän. Esim. kohina mustavalkokuvissa häiritsee harvoin. Melkeinpä päinvastoin. Itse olisin toivonut viimeiseltä kuvalta enemmän terävyyttä.
Kiitoksia, Aleksi! Selitykset ovat niin asiantuntevat, että niiden pureskelemiseen minulta menee hiukan aikaa. Luulen, että tuokin asia on kyllä opittavissa, mutta kovin hitaasti se nyt käy, kun menen yrityksen ja erehdyksen tietä. Paras olisi, kun olisi sellainen ystävä, joka osaisi nuo kamerajutut ja neuvoisi paikan päällä. Olen valmis menenmään johonkin kurssille tai kerhoon, jos sellainen jostain putkahtaa, mutta tällä hetkellä ei ole täällä ainokaistakaan.
Enpä silti heitä kirvestä kaivoon, vaan sitkeästi ja hitaasti ja jatkan. Luulen että minulla on kohinasta jo haju.
Älä ota pulttia tästä kohinajutusta. Siitä jaksetaan jauhaa ihan samoin kuin MV kuvan aikoina rakeisuudesta. Itse olen harvoin saanut niin kohinaisia kuvia, että ne haittaavat. Kuvaamalla 400 asa ja sen alle Canonisi tekee riittävän kohinatonta jälkeä. Edellyttäen tietenkin, että et kuvaa kovin pimeässä. Kohinaa voi myös poistaa kuvankäsittelyn yhteydessä ihan kohtuulliseksi. Keskity nyt vain ihan kuvaamieen ja perusasioihin eli valotukseen, tarkenusalueeseen ( syväterävyys)muuhun on aikaa myöhemmin. Kuvaa vain näitä omia näkemyksiäsi. Luova kuvaus on parasta. Kootee
Ei ollut oikeastaan mitään lisättävää. Eikä täällä muiden mielipiteitä kommentoida, vaan Iineksen kuvia. ;) Itse häiriinnyn kohinasta jonkin verrankin, mutta toisaalta olen kyllä samaa mieltä Canonin kohinattomuudesta alle 400:n herkkyydellä.
Kuvankäsittelyllisesti en ole onnistunut kohinaa kovinkaan hyvin poistamaan. Terävyys kärsii ja varmaankin osaatte arvata, mitä mieltä siitä olen. heh.
Sanottakoon nyt vielä sen verran, että keskityttäessä perusasioihin eli valotukseen, herkkyydellä on sen verran merkittävä rooli, että kyllä sille kannattaa ajatus tai pari uhrata. Onhan se kuitenkin yksi osa aukon koon, valotusajan ja herkkyyden muodostamaa valotuksen pyhää kolminaisuutta.
Aleksi! Käsittääksen Iines haluaa mielipiteitä ja oppia kameran käsittelystä, kuvauksesta ja kuvien jälkikäsittelystä myös? Ristiin keskustelu on mielestäni myös hyvää oppia asioista joista voidaan esittää myös eriäviä mielipiteitä, vai mitä? Tämä kohina kuten sanoin on sellainen asia joka on tietenkin tärkeä asia, toisia se haittaa vain vähemmän. Riippuu myös hyvin paljon kuvaustavasta sekä kamerasta. Kuvankäsittelyllä voi kyllä kohinan poistaa lähes täydellisesti jos sitä ei ole ihan hirveästi. Nykyään löytyy paljon hyviä kohinanpoistohjelmia, jopa ihan maksuttomiakin. Totta, kaikelle voi ajatuksensa tuhlata, mutta kuten olet varmaan huomannut minä en ole kovinkaan kiinnostunut tekniikasta. Tekniikka on vain välttämätön paha jota on tietyissä rajoissa pakko kestää -:) Kuvat itsessään ovat ne jotka puhuttelevat minua. Nämähän ovat vain mielipiteitäni jotka toin esiin.
Toivottavasti Iines ymmärrät mitä minä tarkoitan, en yritä karkoittaa muita pois täältä vaan virittää keskustelua. kootee
Sen pyhän kolminaisuuden asiat on kyllä oppaassani esitelty, mutta hieman monimutkaisesti. Kyllä ne pitää hallita. Ja juuri tämä hallitsemattomuus aiheuttaakin minussa nyt itsekritiikkiä, joka estää kuvien julkistamista. Se on vain hyvä, mutta toisaalta tämähän on harjoituspäiväkirja, joten kai minä tänne kuviani edelleen uskallan laittaa. Palautteesta olen oppinut sen minkä olen. Ja nyt tiedän hyvin, mihin asioihin huomiota tulee kiinnittää.
Minusta on hyvä, että tulee monenlaista kritiikkiä ja opastusta, kun se on kerran perusteltua. Olen itse yleensä hyvinkin pitkälle samaa mieltä ankarimmankin kritiikin kanssa.
Silti uskon, että ominta omaani ei mikään kritiikki pysty lannistamaan, vaan joissain asioissa pidän kyllä oman pääni.
Siis keskusteluhan on vain hyvästä ja olen kiitollinen siitä, että tässä blogissa on näin vilkasta keskustelua.
ps. Oletko muuten huomannut miten paljon minulla on "luppoikaa" duunissa :-) Johtunee siitä, että on enään 40 aamua ja sitten alan vapaaksi taiteilijaksi etten sanoisi taivaanrannanmaalariksi(kuvaajaksi)!
Moi Iines! Pysyttele vain kokeellisella linjalla, minusta nämä vesikuvat ovat erittäin taiteellisia ja värimaailma on oikein onnistunut. Digillä paikuttaessa ei ole väliä vaikka hutia tulee, siinä sitä oppii kuvaamisesta yleensä ja omasta kamerasta aivan erityisesti.
Mä edustan sitä koulukuntaa että kuvassa olisi kiva olla pieni terävä alue (n. 5%), loppuosa saa muodostaa abstraktin illuusion kohteesta. Nyt olen tosin löysäämässä sääntöjäni tältä osin eli ei sillä 5 %:llakaan ole niin väliä, illuusio on tärkein.
Sulla on kivasti kuvat esillä teemoittain sarjana. Erittäin toimiva valinta, itse en ole noin järjestelmällinen vaan esittelen kuvasadon fiilispohjalta, joka väistämättä johtaa sekametelisoppa.fi -tyyppiseen lopputulokseen.
Äh. Unohdin laittaa kuka postauksen on lähettänyt eli siis terkkuja Halo Efektiltä. Toi edellinen kommentti on minulta. http://www.haloefekti.vuodatus.net/
Aloin jo ihmettelemään tuota tekstiä, olenko käynyt yöllä unissani kirjoittamassa:-) Taidat olla Iineksen kanssa sielun velj...tyttäriä? Olen muuten aivan yksi yhteen samaa mieltä kanssassi tuosta terävyysasiasta ja fiilispohjasta.
Kiva kuulla ajatuksiasi tuosta kuvan terävyydestä. Samoja ajatuksia siis itsellänikin ja ennen kaikkea kuvan illusorisuudesta, eli kuva voi olla ilman selvää osoitettua huippukohtaa, jos siinä on muuta symboliikkaa ja jokin juju löydettävissä. Ts. kuva voi olla kuin maalaus, taulu, mutta kameralla tehty. Tämä hyvin vapaa suunta houkuttaa minua kovasti. Minusta on kiinnostava kuvata juttuja, joista ei heti näy konkreettisesti edes kuvan teema tai aihe, vaan jokin tunnelma, aistimus, joka pysäyttää etsimään jotakin kuvasta. Mutta siis joitain tarttumakohtia ajatukselle ja silmälle kuvassa olisi oltava.
Toinen asia sitten on tietysti teknisesti osaava ja tarkka kuvaus, jonka koen nyt haasteeksi ja asiaksi, jota tahdon oppia lisää.
Kuvia on otettu kymmenittäin, mutta mikä on kun eivät ole hyviä, omasta mielestäni. No, ehkä panen kohta jotain pientä vaatimatonta pramille, jotta blogi päivittyy..
27 Comments:
Hienoja Iines. Tämä on sitä taidetta.
Paljon hienompia kuin terävän viiltäviä pisaroita ja luoteja yms.
Tämä on minulta paljon sanottu lyessä muodossa.
kootee
Viimeinen kuva on todella kaunis!
Kiitos. Itseäni hämmästyttivät nuo veden värit. Pinta nähtävästi otti aika hienoja vivahteita ympärillä olevista esineistä. Tuo alakuvan vesipatsaan pyydystäminen oli tuskan takana. Varmaan 200 hutikuvaa ja sitten tuo yksi, jossa patsas näkyy... Pitää nimittäin nyt keksiä sellainen puteli, josta vesi tippuu itsekseen tipan silloin tipan tällöin, niin saa hieman helpommalla noita selkeitä patsaita.
Itse olen vähän eri mieltä kooteen kanssa.
Epäselvä vesihöyry (eikö se vesihöyryä ole?) ei oikein luo minkäänlaisia muotoja ja jää näinollen melkeinpä pelkästään väriksi. Tarkempana höyry saattaisi luoda mielikuvan järvelle laskeutuvasta usvasta ja luoda samalla ristiriitaa, koska se on kuitenkin synnytetty tiskialtaaseen. Nouseva höyry luo muutenkin hienoja kuvioita, jotka nyt jäävät täysin piiloon.
Ensimmäisessä kuvassa on hieno idea, mutta mielestäni siinäkin on oikealla liikaa tyhjää.
Viimeinenkin on ihan onnistunut, vaikkakin kohina alkaa siinä näkyä melkeinpä häiritsevästi. En tiedä minkälaista valaistusta käytit, mutta pieni lisävalo mahdollistaisi pienemmän herkkyyden ja vähemmän kohinaa. Jalusta saattaisi olla myös paikallaan.
Mukavaa Aleksi, että kommentoit taas pitkästä aikaa. Ajattelinkin, minne olet kadonnut.
Kuvissa oleva valkoinen ei ole höyryä, sillä käytin kylmää vettä, ja se vesi oli isossa teräsaltaassa. Kaikki vaaleat ovat vesiheijastumia. Niissä heijastumissa minua huvitti se pikkuinen ihmishahmo, joka on aika selvä. Sen valkean ajattelin olevan lunta.
Nyt asiaan. Toivon että huomaat tämän kysymyksen ja kommentoit sitä kun ehdit. Siis kohina. Olen ihmetellyt tätä termiä. Miten kohina näkyy tuossa kuvassa, ts. mistä huomaat, että siinä on kohinaa? Mitä kohina on?
Jalustaa olen ostamassa viimeistään kesäksi, kun siirryn merellisiin maisemiin, luontokuvaukseen.
Näin se on Aleksi, että näemme asioita hiukan eri tavalla. Valokuvaus on siitä ihmeellinen juttu, että sillä voidaan JÄLJENTÄÄ asioita ja myös luoda omia mielikuviaan, niin on myös muussa kuvataiteessa. Olen kyllä Iineksellekin jossain sanonut, että kuvassa pitää olla ainakin yksi terävä kohta, mutta sekin on rikottavaksi tehty sääntö, kuten kultainen leikkauskin sommittelussa. Jätän kohinamäärittelyn huoleksesi, sinulta Iines siihen vastausta odottelee. Minua sekään tässä ei häiritse. Kiva, kun tulit mukaan keskusteluun.
kootee
Jatkan vielä... mielestäni nämä kaksi keskimmäistä kuvaa ovat parhaat ja tuo eka sopisi särkymisteemansa vuoksi alimmaksi.
Alimmainen kuva taas on aivan eri joukkoon kuuluva, jos ajatellaan tätä yhtenäisenä kuvasarjana.
Joskus kamerakerho aikoinani oli mielenkiintoista todeta miten erialojen ammattilaiset saattoivat olla kuvistani aivan päinvastaista mieltä. Se opettaa luottamaan omaan näkemykseensä. kootee
No se terävä kohta on nyt näissä keskimmäisissä se pieni ihmishahmo. Ai ei vai?
Huomaan että minussa taistelee pieni kuvataiteilija siellä valokuvaajan keskellä, ja se ei piittaa kaikista säännöistä.
Toisaalta olen kyllä aivan samaa mieltä noista terävyyksistä ja muista teknisistä jutuista. Kyllä ne tulee osata ennen kuin ryhtyy rikkomaan niitä.
Sitä kohinaselitystä odotan innolla. Luulen, että sillä on tekemistä sen kanssa, kun tuossa pienessä vesipatsaassa on "liikettä", toisin sanoen sellainen heijastuma.
Haa. Heijastuksia siis. Aika jänniä kieltämättä. Pisti katsomaan kuvaa hiukan toiselta kantilta, mutta en silti pääse terävyysfetissistäni ylitse. Heh. Kuten kootee sanoi, kannattanee varmaankin luottaa omaan näkemykseen.
Kohina on mielestäni melko tyhjentävästi selitetty täällä http://www.pikseli.fi/digifaq/3_kohina.html
Lyhyesti kohina on kuvassa näkyvää virheellistä informaatiota, jonka määrä riippuu käytetystä ISO-herkkyydestä ja kameran kennon laadusta ja koosta. Siis satunnaisen värisiä pikseleitä ja epätasaisuutta. Se syntyy kun kennon lähettämää heikkoa signaalia pitää vahvistaa valon määrän ollessa vähäinen. Eri häiriötekijöistä johtuen vahvistettuun signaaliin eksyy tavaraa, joka ei siihen kuulu ja se puolestaan näkyy kohinana.
Esimerkki löytyy seuraavan linkin puolesta välistä, kohdasta Noise Comparison.
http://www.dpreview.com/reviews/panasonicfz30/page6.asp
Kohina on filmin herkkyyden nostamisen varjopuoli. Tietyssä valossa ISO 100 herkkyys 4,5f aukolla vaatii sekunnin valotusajan, kun vastaavasti saman valotuksen saavuttamiseksi ISO 1600:lla ja samalla aukolla riittää 1/13 sekuntia. Lähtökohtaisesti pieni herkkyys on aina parempi, mutta sitä ei voi aina käyttää valon määrän rajoitusten takia.
Toki tämäkään sääntö ei oikeastaan ole sääntö, sillä joihinkin kuviin kohina saattaa tuoda oikeinkin toimivan lisän. Esim. kohina mustavalkokuvissa häiritsee harvoin. Melkeinpä päinvastoin. Itse olisin toivonut viimeiseltä kuvalta enemmän terävyyttä.
Kiitoksia, Aleksi! Selitykset ovat niin asiantuntevat, että niiden pureskelemiseen minulta menee hiukan aikaa. Luulen, että tuokin asia on kyllä opittavissa, mutta kovin hitaasti se nyt käy, kun menen yrityksen ja erehdyksen tietä. Paras olisi, kun olisi sellainen ystävä, joka osaisi nuo kamerajutut ja neuvoisi paikan päällä. Olen valmis menenmään johonkin kurssille tai kerhoon, jos sellainen jostain putkahtaa, mutta tällä hetkellä ei ole täällä ainokaistakaan.
Enpä silti heitä kirvestä kaivoon, vaan sitkeästi ja hitaasti ja jatkan. Luulen että minulla on kohinasta jo haju.
Älä ota pulttia tästä kohinajutusta.
Siitä jaksetaan jauhaa ihan samoin kuin MV kuvan aikoina rakeisuudesta.
Itse olen harvoin saanut niin kohinaisia kuvia, että ne haittaavat.
Kuvaamalla 400 asa ja sen alle Canonisi tekee riittävän kohinatonta jälkeä. Edellyttäen tietenkin, että et kuvaa kovin pimeässä. Kohinaa voi myös poistaa kuvankäsittelyn yhteydessä ihan kohtuulliseksi. Keskity nyt vain ihan kuvaamieen ja perusasioihin eli valotukseen, tarkenusalueeseen ( syväterävyys)muuhun on aikaa myöhemmin. Kuvaa vain näitä omia näkemyksiäsi. Luova kuvaus on parasta. Kootee
Hups! Huomasin taas olevani vanha kubbe! Kirjoiti 40 ASA piti olla 400 ISO, mutta sama asia :-)
Hei, mihin hävisit Aleksi, oletin sinun komentoivat kohina mielipidettäni?
kootee
Ei ollut oikeastaan mitään lisättävää. Eikä täällä muiden mielipiteitä kommentoida, vaan Iineksen kuvia. ;) Itse häiriinnyn kohinasta jonkin verrankin, mutta toisaalta olen kyllä samaa mieltä Canonin kohinattomuudesta alle 400:n herkkyydellä.
Kuvankäsittelyllisesti en ole onnistunut kohinaa kovinkaan hyvin poistamaan. Terävyys kärsii ja varmaankin osaatte arvata, mitä mieltä siitä olen. heh.
Sanottakoon nyt vielä sen verran, että keskityttäessä perusasioihin eli valotukseen, herkkyydellä on sen verran merkittävä rooli, että kyllä sille kannattaa ajatus tai pari uhrata. Onhan se kuitenkin yksi osa aukon koon, valotusajan ja herkkyyden muodostamaa valotuksen pyhää kolminaisuutta.
voi ristus mikä kielikuva... Hävettää nyt jo. Pahoittelen.
Aleksi!
Käsittääksen Iines haluaa mielipiteitä ja oppia kameran käsittelystä, kuvauksesta ja kuvien jälkikäsittelystä myös? Ristiin keskustelu on mielestäni myös hyvää oppia asioista joista voidaan esittää myös eriäviä mielipiteitä, vai mitä? Tämä kohina kuten sanoin on sellainen asia joka on tietenkin tärkeä asia, toisia se haittaa vain vähemmän. Riippuu myös hyvin paljon kuvaustavasta sekä kamerasta. Kuvankäsittelyllä voi kyllä kohinan poistaa lähes täydellisesti jos sitä ei ole ihan hirveästi. Nykyään löytyy paljon hyviä kohinanpoistohjelmia, jopa ihan maksuttomiakin.
Totta, kaikelle voi ajatuksensa tuhlata, mutta kuten olet varmaan huomannut minä en ole kovinkaan kiinnostunut tekniikasta. Tekniikka on vain välttämätön paha jota on tietyissä rajoissa pakko kestää -:) Kuvat itsessään ovat ne jotka puhuttelevat minua.
Nämähän ovat vain mielipiteitäni jotka toin esiin.
Toivottavasti Iines ymmärrät mitä minä tarkoitan, en yritä karkoittaa muita pois täältä vaan virittää keskustelua.
kootee
Sen pyhän kolminaisuuden asiat on kyllä oppaassani esitelty, mutta hieman monimutkaisesti. Kyllä ne pitää hallita. Ja juuri tämä hallitsemattomuus aiheuttaakin minussa nyt itsekritiikkiä, joka estää kuvien julkistamista. Se on vain hyvä, mutta toisaalta tämähän on harjoituspäiväkirja, joten kai minä tänne kuviani edelleen uskallan laittaa. Palautteesta olen oppinut sen minkä olen. Ja nyt tiedän hyvin, mihin asioihin huomiota tulee kiinnittää.
Minusta on hyvä, että tulee monenlaista kritiikkiä ja opastusta, kun se on kerran perusteltua. Olen itse yleensä hyvinkin pitkälle samaa mieltä ankarimmankin kritiikin kanssa.
Silti uskon, että ominta omaani ei mikään kritiikki pysty lannistamaan, vaan joissain asioissa pidän kyllä oman pääni.
Siis keskusteluhan on vain hyvästä ja olen kiitollinen siitä, että tässä blogissa on näin vilkasta keskustelua.
"Silti uskon, että ominta omaani ei mikään kritiikki pysty lannistamaan, vaan joissain asioissa pidän kyllä oman pääni."
Näin sitä pitää, sanoo kootee ja toivottaa hyvää viikonloppua sekä uusia kuvia foorumille.
ps. Oletko muuten huomannut miten paljon minulla on "luppoikaa" duunissa :-) Johtunee siitä, että on enään 40 aamua ja sitten alan vapaaksi taiteilijaksi etten sanoisi taivaanrannanmaalariksi(kuvaajaksi)!
No 40 päivän päästä nähdäänkin varmaan sitten Taivaanrannamaalarin kuvablogin synty. :)
Saapas näkee mitä kenkä tekee, vai häipyykö kokonaan bittitaivaalta =)
Maltatkos jättää bittilaineet? Sinulla täytyy silloin olla luvassa jotain todella mielenkiintoista! :)
Moi Iines!
Pysyttele vain kokeellisella linjalla, minusta nämä vesikuvat ovat erittäin taiteellisia ja värimaailma on oikein onnistunut. Digillä paikuttaessa ei ole väliä vaikka hutia tulee, siinä sitä oppii kuvaamisesta yleensä ja omasta kamerasta aivan erityisesti.
Mä edustan sitä koulukuntaa että kuvassa olisi kiva olla pieni terävä alue (n. 5%), loppuosa saa muodostaa abstraktin illuusion kohteesta. Nyt olen tosin löysäämässä sääntöjäni tältä osin eli ei sillä 5 %:llakaan ole niin väliä, illuusio on tärkein.
Sulla on kivasti kuvat esillä teemoittain sarjana. Erittäin toimiva valinta, itse en ole noin järjestelmällinen vaan esittelen kuvasadon fiilispohjalta, joka väistämättä johtaa sekametelisoppa.fi -tyyppiseen lopputulokseen.
Äh. Unohdin laittaa kuka postauksen on lähettänyt eli siis terkkuja Halo Efektiltä. Toi edellinen kommentti on minulta.
http://www.haloefekti.vuodatus.net/
Aloin jo ihmettelemään tuota tekstiä, olenko käynyt yöllä unissani kirjoittamassa:-) Taidat olla Iineksen kanssa sielun velj...tyttäriä?
Olen muuten aivan yksi yhteen samaa mieltä kanssassi tuosta terävyysasiasta ja fiilispohjasta.
kootee
Hei Anne!
Kiva kuulla ajatuksiasi tuosta kuvan terävyydestä. Samoja ajatuksia siis itsellänikin ja ennen kaikkea kuvan illusorisuudesta, eli kuva voi olla ilman selvää osoitettua huippukohtaa, jos siinä on muuta symboliikkaa ja jokin juju löydettävissä. Ts. kuva voi olla kuin maalaus, taulu, mutta kameralla tehty. Tämä hyvin vapaa suunta houkuttaa minua kovasti. Minusta on kiinnostava kuvata juttuja, joista ei heti näy konkreettisesti edes kuvan teema tai aihe, vaan jokin tunnelma, aistimus, joka pysäyttää etsimään jotakin kuvasta. Mutta siis joitain tarttumakohtia ajatukselle ja silmälle kuvassa olisi oltava.
Toinen asia sitten on tietysti teknisesti osaava ja tarkka kuvaus, jonka koen nyt haasteeksi ja asiaksi, jota tahdon oppia lisää.
Missä Iineksen uudet kuvat, oli upea viikonloppu?
Miten muute koirasi jakselee?
KooTee
Koira jakselee kohtalaisesti, kiitos kysymästä.
Kuvia on otettu kymmenittäin, mutta mikä on kun eivät ole hyviä, omasta mielestäni. No, ehkä panen kohta jotain pientä vaatimatonta pramille, jotta blogi päivittyy..
Lähetä kommentti
<< Home