Rakkain kipsipatsaani

Ulkokuvia odotellessa julkistan kuvan rakkaimmasta kipsipäästäni. Keräilen kipsipäitä ja muitakin pikkupatsaita, tosin laiskanpuoleisesti, mutta kaiken aikaa.

Tämä surumielistä tyttöä esittävä patsas on joko venäläinen tai ranskalainen, ja sisareni konservaattoriystävä Saksassa on paikkaillut siitä hyvin kevyesti pahimmat värikulumat. Suurin osa kolhuista jätettiin näkyviin. Huusin patsaan joskus 1980-luvulla varsinaissuomalaisen kartanon huutokaupasta, ja mieltäni kutkuttaa sen historia, josta en tiedä mitään. Kipsipatsaiden arvo lienee toissijainen, ja se on lähinnä tunnearvo, jonka omistaja patsaalle antaa.

Mitäs siinä sihtailet

Evvk.

Tämä kinkku-uunin kylki sen sijaan kiinnostaa.

Sävy sävyyn, kiitos.

Joenrannan piilipuu tapaninpäivän hämyssä

Näillä paikkeilla koira putosi jokeen aattoillan hämyssä, juostessaan vapaana. Meinasi hypätä kapean joen yli, kooho kun on. Mätkähti keskelle jokea, ja tytär kahlasi pelastamaan koiraansa, joka ei tiettävästi osannut ennen tätä uida, vettä kun inhoaa. Molemmat kastuivat läpikotaisin.

Joulupalloja

Yksi yö jouluun

Jouluamaryllis on vielä nupussaan. Pimeät päivät tekivät tepposet ja kukinta myöhästyi. Vaikka onhan nuppukin kaunis paksujen jouluverhojen vierellä.

Kolme yötä jouluun, kun taivas punertui iltaruskoon

Ylempi kuva on otettu ikkunan läpi, mistä johtuu heijastus vasemmassa laidassa. Alempi kuva on otettu ulkona ja kuuluu sarjaan Taidetta Suomen koteihin. Kuva on taatusti käsittelemätön, kuten ylempikin, jonka kontrastia vain on aavistuksen verran terävöitetty heijastuksen eliminoimiseksi.

Taidetta autopesulassa

Neljä yötä jouluun

Tässä koko nainen komeudessaan. Perässä seuraa sulho, jos kuva onnistuu. Tai oikeasti sulho on edellä, puhelinkopissa, ja nainen ajaa häntä takaa. Paikallista katutaidetta.

Viisi yötä jouluun

Kuusi yötä jouluun

Seitsemän yötä jouluun

Tässä on ensimmäiset harjoituskuvat uudella taskuun mahtuvalla Canon PowerShot A640:llä. Otin viitisenkymmentä kuvaa, joista vain kymmenkunta oli kohtuullisen selkeää. Opettelemista tässäkin kamerassa on, ennen kaikkea makrokuvissa, jotka menivät kaikki persiilleen! Alla oleva jäätyneen ojan kuva oli lähikuvista ainoa siedettävä, ja sitäkin olisi ehkä voinut rajata hieman alaosasta.

Kahdeksan yötä jouluun

Yllä näkymä joen rannasta, alla ala-asteen pallokentältä, johon heijastuu kirkontorni.

Valokuvatorstai: epäonnistumisen riemua

Tässä on kuva virtaavasta koskesta marraskuussa, kun vesi uhkasi jo jäätyä. Toisaalla blogissa on hieman selvempi kuva samasta tilanteesta, mutta pidän tästä yli- tai alivalottuneesta/tärähtäneestä kuvasta eniten. Se on silmissäni kuin moderni taulu - mitenkään itseäni kehumatta, sillä kuvahan oli muuta, mihin tähtäsin.

Tässä alla on tämänpäiväinen kuva takapihani nurkkauksesta. Tulppaanihan siellä nostaa päätään, joulukiireiden keskellä. Tästäkin tuli vallan muuta mitä yritin, mutta en pane tämänkään epäonnistumisen estetiikkaa pahakseni:

Valokuvatorstai: Tarina

Tarina maaseudun rakentamiskulttuurista. Valtaisa vanha kartanon pelto nousee täyteen vieri viereen rakennettuja puutaloja, koska suomalaiset tahtovat asua omakotitaloissa. Vanhat rakennukset jätetään oman onnensa nojaan, vaikka niillä olisi pitkä historia kerrottavanaan.Kuvassa oleva rakennus on viljamakasiini.

Minä kaksivuotiaana, kolmella rusetilla

Täten julistan Minä kaksi-kolmivuotiaana -meemin, koska olisi hauskaa katsoa muidenkin lapsikuvia, ja lähinnä ihan pikkulapsikuvia!